Outo ilmiö Arabianrannassa: puista putoili oksia

Potkulautailin Arabian kauppakeskukseen. Jo kaukaa näin kuinka kadun varrelle istutetuista puista tipahteli oksia. Lähempänä huomasin, että puita hoidettiin. Mitään ääntä en kuullut. Kun tulin kohdalle ihmettelin työnjohtajalle, että "tehän ette käytä polttomoottorilla käyviä leikkureita".

- Käsityönä tehty jälki on parempaa.

Niinpä! Meidän taloyhtiön pihalla pensaitakin hoidetaan semmoisella metelillä, pärinällä, että hermot menee. Ns. puutarhurilla on kuulosuojaimet, mutta ei niitä asukkaille jaeta.

Hiljaisuus rauhoittaa! Ei aina. Ei ainakaan, jos mököttää pahantuulisuuttaan.

Minulla on omakohtaisia kokemuksia. Pari päivää sitten Rouva sanoi, että Potkulautamies saa käydä ostoksilla ja hommata kaksi Holli-tuolia, tammirunkoiset ja tumman harmaalla verhoillut. Netistä selvisi, että Helsingissä Holli-tuoleja myy Boknäs. Kätevimmin käsillä on myymälä Martinlaaksossa.

Helppo nakki. Löysin heti Martinlaaksontien ja yritin hitaasti ajellen löytää talon no 45. Oikeesti, en nähnyt yhdenkään talon seinässä numeroita. Ajoin tien päästä päähän pariin kertaan enkä nähnyt missään edes lukevan Boknäs. Hermostuin.

Soitin numeropalveluun ja minulle selvisi, että olin ajellut edestakaisin väärää tietä: oikea osoite oli Martinkyläntiellä.

Löysin Boknäsin myymälän. Minä pihisin kiukusta. Paha oloni oli kumuloitunut ja mielestäni edelläni asioinut rouva tuhlasi aikaani kyselemällä ihan turhia ja itsestään selviä asioita.

Avasin suuni ja selostin takanani seisoskelevalle, että pahantuulisuuteni johtuu siitä, että ajelin lähes tunnin edestakaisin Martinlaaksoa ja hain Booknäsiä. Helpotti. Myymälän henkilökuntakin oli mukavia ihmisiä. Tuoleja, joita Rouva oli lähettänyt hakemaan, ei ollut varastossa. Sain lainaksi näytillä olleet Holli-tuolit. Ostamani tuolit tulevat kuuden viikon kuluttua.

Lisää tuoleja tarvitaan, koska lapset ovat kylässä. Eleanor (10 kk) tulee Pariisista ja Ellallekin piti hommata pinnasänky. Rouva googletti sängyn Arabianranta kierrättää-sivustolta. Ellalle turvaistuin autoon löytyi Intiankadun Vekarakirppikseltä ja halvalla. Minä en tiennyt minkälainen turvaistuin alle vuoden ikäiselle pitää olla. Nuori tyttö kassalla sanoi, että hänellä ei vielä ole tarvittavaa kokemusta, "mutta kysy asiakkailta, heillä on kokemusta".

Kysyin. Sain iloista ja ystävällistä apua; vaarit eivät taida useinkaan käydä ostoksilla Vekarakirppiksellä. Porukalla pohdimme, äidit ja minä, mikä tarjolla olevista turvaistuimista on sopiva. Yksi äiti haki rappujakkaran. Minä kiipesin rappujakkaralle ja nostin turvaistuinta alas ylimmältä hyllyltä - kolme käsiparia otti sen vastaan.

Jälkeenpäin ajattelin: koskahan joku kantapäätön pääekonomisti laskee tämmösen kivan yhdessä toimimisen ja puuhastelun haitalliseksi bruttokansantuotteen kasvulle. Ammattiliitotkin ärähtävät: kun uutta ei tehdä, teollisuustuotanto laskee ja kaupan volyymit kärsivät.

No, minun oli hyvä olla ja iloinen mieli, mutta sitähän ei bruttokansantuote mittaa.