Mustamakkaraa ja riisipuuroa

Käveleskelimme Rouvan kanssa Nizzan Promenade des Anglaisilla. Ilta alkoi hämärtyä. Muutaman talvellakin auki olevan rantaravintolan henkilökunta keräili kamppeitaan. Rouva kysäisi: - Miltä tuntui Tampereen pojasta syödä mustamakkaraa Välimeren herkkuna?

- No, ei se ihan samaa ollut kuin Tampereella Tapolan makkarat, mutta hyvää.

Meille kävi täällä Nizzassa nimittäin niin, että Rouva oli bongannut Helena Petäistön erinomaisesta opaskirjasta "gastrobistro" Le Bistrot d´Antoinean. Kävimme siellä lounaalla jo toistamiseen. Listalla oli kaksi risottoa ja kysyin tarjoilijalta kumman hän valitsisi.

Valitsin risotoista sen, jota tarjoilija suositteli: Risotto au boudin.

Sain annokseni. Minusta se näytti joulupuurolta, johon lisukkeiksi oli laitettu kolme palaa mustamakkaraa. No, ei risotto ihan joulupuurolta maistunut, mutta vähän lisää erilaisia mausteita ja joulupuuro saattaisi maistua risotolta.

Makkaranpalat olivat mustamakkaraa, verta ja suolta ja sillai.

Tässä on tamperelaisille tuotekehityksen paikka.

Nizza on melkein Italiassa. Minusta vitsinä kerrottu tarina italialaisesta kauppamiehestä, jolle tamperelaiset tarjosivat pääsiäisen aikaan lounaaksi mämmiä ja mustamakkaraa ja joka jätti lounaan syömättä, on täyttä puppua ja keksitty juttu. Mustamakkara on Välimerenkin herkku.