Televisio oli jäänyt päälle ja kastiketta vispatessa korvaani särähti sana: liikenneraivo. Rouva vaihtoi kanavalle, joka lähetti luonto-ohjelmaa: saalistamista, lisääntymistä ja reviirin puolustamista.
Aikaisemmin päivällä olin potkulautaillut Arabian kauppakeskukseen: hain keittokinkkua parsojen lisukkeeksi. Arabiakeskuksen kohdalla on bussipysäkki. Pysäkillä oli ihmisiä odottamassa. Näin, että bussi nro 74 lähestyi ja niin näki yksi odottajistakin, viime tipassa, nosti kätensä ja viittasi. Kämmen osui naamalleni - vahinko.
Muutaman minuutin potkulautailtuani piti pysähtyä liikennevaloihin. Hämeentielle tunki vasemmalta henkilöautoja: yksi ja kaksi ehti, mutta jonossa oli vanha rotisko, joka käyttäytyi kuin olisi ihka uusi: sammui kun oli pysähdyksissä. Rotisko ei meinannut käynnistyä ja kun lopulta käynnistyi ehti se tehdä vain muutaman kenguruloikan ennen kuin valot taas vaihtuivat punaisiksi.
Rotiskolla liikenteessä ollutta pariskuntaa nauratti. Minuakin nauratti. Hämeentieltä kääntyviä autoilijoita ei naurattanut. Tukin potkulaudalla heidän tiensä: torvi alkoi soida.
Kotimatkalla oli taas hauskaa. Ohitseni kolisteli toinen rotisko, jonka perään oli liimattu tarra tekstillä: Paska, mutta maksettu!
Kotipihaan oli mukava tulla: vastassa oli iloinen ja äänekäs hyörinä. Pihapiirin lapset piirtelivät väriliiduilla pihakiviin. Lasten piirrokset ja värikkäät viivat ovat iloinen asia. Kaikki kuulemma eivät ole samaa mieltä ja joissakin taloyhtiöissä piirtely on kielletty.
Miksi lapset eivät saisi piirrellä pihakiviin - ensimmäinen sade pesee kivet puhtaiksi. Joissakin taloyhtiöissä, onneksi ei meillä, pelätään, että lapset alkaisivat piirrellä myös seiniin. Jos kuljettaa ajatustaan tällä tavalla, voi kieltää minkä tahansa tekemisen, josta itse ei tykkää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti