Ajelimme Rouvan kanssa viikonloppuna Tampereelle rippijuhliin. Olen syntynyt Tampereella. Lapsuuteni ja nuoruuteni kokemuksista suurin osa on Tampereelta. Nyt oli aika ja aikaa palata näihin maisemiin, Nekalaan.
Pysäytin auton Seppäläntielle Kuoppamäentien risteykseen. Näytin Rouvalle tietä Jokipohjantien suuntaan ja kerroin, että siinä oli elämäni ensimmäinen työpaikka, josta sain palkkaa. Olin noin viisi vuotta vanha kun paikalla oli miehiä tietöissä. Minäkin halusin töihin ja pääsin, lapiohommiin.
Työkaluni lapio oli suurempi kuin minä. Vedin sitä jonkin aikaa perässäni, lopetin ja minulle maksettiin palkka. Äidille kerrottiin, että olin kävellyt jonkin matkaa kotiin päin, kääntynyt takaisin ja tokaissut mestarille: - Lopputili kans!
Rouva tokaisi tästä kokemuksestani, että "työ alkaa, kun tarjoutuu töihin". Kotona Helsingissä luin Hesarista, että sosiaalisessa mediassa levinnyt #firstsevenjobs on saanut "suomalaiset listaamaan ensimmäisiä työkokemuksiaan".
Työni no 2: Alkuvuodesta 1954 kahvi vapautui säännöstelystä. Paulig edisti myyntiään ja painatti kahvipussien tukipahveihin autokuvia. Kuvista tuli keräilyhitti. Me asuimme väliaikaisesti äidin lyhyttavarakaupan takahuoneessa Satakunnankadulla. Samassa korttelissa oli Uusi Kivipaino, joka painoi pahville autokuvat. Minä (täytin syksyllä 10 vuotta) hain suoraan painosta näitä kuvia suurina arkkeina. Kotona tein töitä ja leikkasin kuvat oikeaan kokoon ja kävin niillä kauppaa Nekalan kansakoulun pihalla.
No, äiti kielsi kuvien "kerjäämisen". Ei mennyt kuitenkaan montaakaan päivää, kun tulin kotiin pahviarkin kanssa täynnä autokuvia. "Minähän kielsin kerjäämisen!" - En kerjännyt. Ostin pussin karkkeja ja tarjosin painon miehille. Sain nämä kuvat kiitokseksi.
Työni no 3: Jouluapulaisena äidin kaupassa.
Työni no 4: Olin 14 vuotta vanha, liian nuori oikeisiin palkkatöihin. Pääsin kuin pääsinkin, suhteilla, Rauma-Repolalle kesäksi metsätöihin vesomaan ja kylvämään kulotettuja alueita. Metsäkämppä oli Ähtärissä. Kämpässä nukkui kerrossängyissä lähes 30 metsätyömiestä. Vanhin miehistä oli syyllistynyt tappoon ja istunut elämästään monta vuotta vankilassa. Hänellä oli tapana illalla ennen nukahtamista muistella ääneen elämäänsä ja lopettaa jutustelu tyytyväisenä naurahtamalla: kiäh, kiäh, kiäh.
Työni no 5: Keskikoulun viimeiset kaksi luokkaa kävin Riihimäellä. Muutimme sinne isän työn perässä pariksi vuodeksi. Kesällä olin TVH:lla tietöissä ja talvisin hoidin naapurin pojan kanssa TVH:n toimistoparakkeja ja konehalleja viikonloppuisin. Kesän tietöistä jäi päähäni muistoksi iso arpi: kuorma-auto, jonka kopissa istuin, ajoi kolarin.
Työni no 6: Äidin kauppa joutui lopettamaan toimintansa. Vanhemman veljeni kanssa päätimme muuttaa Raahen lähelle Saloisiin enomme maatilalle. Veli ajoi Rautaruukin työmaalla kauhakuormaajaa ja minä heräsin aamuisin klo 5 navettaan lantaa luomaan. En saanut työstäni palkkaa. Lähdin Ouluun työnhakuun.
Työni no 7: Oulussa kävelin Pakkahuoneenkadulta Pohjolan Työn toimitukseen. Kysyin, voinko tulla lehteen toimitusharjoittelijaksi. Minut otettiin töihin - olinhan minä, vaikka olinkin vielä koulupoika, kirjoitellut juttuja Tampereella Aamulehteen. Tätä tietä kulkee nyt Potkulautamies.
Oikealla Viinikan kirkko, sen takana vasemmalla Nekalan kansakoulu ja kuvan vasemmassa laidassa palanen Iidesjärveä. Minun maisemani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti