Jenkkipurukumia

Rouva sanoi tänään, että Potkulautamies saa käydä Stokkan herkussa ruokaostoksilla: salaattia, leipää, fenkolia, jauhelihaa...Menin bussilla. Bussi oli lähes tungokseen täynnä. Vieressäni käytävän toisella puolella istui vierekkäin kaksi lasta, sisarukset, 2,5 -3,5 vuotta. Tyttö oli vanhempi ja piti älyvempainta niin, että pikkuvelikin näki mitä siellä esitettiin. Vastapäätä lapsia istui heidän äitinsä. Sörnäisissä huomasin, että äiti jauhoi purukumia. Katsoin tarkemmin: pikkuiset sisaruksetkin jauhoivat purukumia.

Takaisin kotona kaivoin esille eilisen Hesarin ja siitä jutun, jonka mukaan maailman suurin elokuvien ja tv-ohjelmien suoratoistopalvelu Netflix käyttää tänä vuonna sisältöön 5,6 miljardia euroa. Tämä summa riittäisi Suomen puolustusmenoihin 8 vuodeksi.

On ihan oikea sota, jossa ihmiset tappavat toisiaan. Siprin laskelmien mukaan maailman valtiot käyttivät asevarusteluun viime vuonna 1 700 miljardia dollaria. Sitten on tämä informaatiosota. En tiedä kuinka paljon informaatiosotaan menee maailman rahoista.

Sen verran minä kuitenkin ymmärrän, että bussissa vieressä istuvan, ennestään tuntemattoman ihmisen kanssa keskustelu ei maksa mitään.

Viime viikolla kävin Vallilan terveysaseman laboratoriossa verikokeissa. Kun tulin odotushuoneeseen, tervehdin paikalla olleita niin kuin hyviin tapoihin kuuluu: - Hyvää huomenta! Paikalla oli lähes 10 ihmistä, joista jokainen oli kävellyt paikalle omin jaloin. Yksikään heistä ei vastannut tervehdykseeni. Yksi sentään pärski ja levitti bakteereitaan ihan estoitta.

Ulkona oli hämärä räkäkeli ja sisällä tunnelma kuin hautausmaan odotushuoneessa, luulisin. Ainoa iloinen ihminen oli pieni tyttö, noin 3 vuotta, joka touhusi ja pälpätti itsekseen. Lapsen sanavalinta sopi tunnelmaan hyvin: - Blää, blää, blää...!

Oli riemastuttavaa katsella pienen lapsen estotonta touhuilua, iloista, avointa, ennakkoluulotonta. No, ei hätää, kyllä hänkin vielä oppii olemaan hiljaa.