lauantai 28. tammikuuta 2017

Mikähän sinustakin isona tulee!

Taas Rouva sanoi, että Potkulautamies saa käydä Stokkalla otoksilla. Sää oli kurja, sateista, hämärää. Menin bussilla. Poikkeuksetta matka Arabianrannasta keskustaan on ollut mukava ja virkistänyt mieltäni. Tällä kertaa, kun Rautatientorilla poistuin bussista, olin hyvin, hyvin surullinen.

Bussiin tuli nuori äiti lapsi rattaissa. Äiti asetti rattaat niin, että lapsen edessä oli seinä: "Tämä paikka on varattu pyörätuolille". Äiti keskittyi näppäilemään älypuhelintaan. Lapsi pyysi, että äiti kääntäisi rattaat toiseen suuntaan. Äiti keskittyi, näppäili älykännykkäänsä ja totesi lapseen vilkaisemattakaan, "siinä on ihan hyvä".

Istuessaan rattailla lapsi yritti pomppia ylös, ehkä jotain nähdäkseen. "Älä pompi siinä.Se on vaarallista", äiti sanoi ja keskittyi älykännykkäänsä. Lapsi istui hetken rauhallisena, mutta yritti taas nähdä ulos ja huusi: Katso! Katso! Äiti keskittyi kännykkäänsä.

Kun tämä äiti ja lapsi poistuivat bussista ennen Rautatientoria, lapsi itki. Jälkeenpäin ajattelin, että äidillä ehkä olikin pitkäntähtäyksen suunnitelma kasvattaa lapsestaan jotain suurta. Kun lasta ei pienenä huomioida, niin ehkä hän oppii isona hankkimaan itselleen huomiota ja lapsesta voi kehittyä trumppi. Rouvakin kirjoitti: satuksalonen.blogspot.com






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti