Pihaan oli satanut vankka kerros lunta. Lumi oli houkutellut lapsen ulos leikkimään muovisella kuorma-autolla. Auton nokassa oli ihan oikea pikkuinen lumiaura. Minä kehuin. Ei tarvinnut tarpoa umpihangessa: aurattu tie roskiksille oli riittävä, parin kengän levyinen. Kun palasin roskikselta, talonmiehen pikkuinen apulainen oli kiivennyt lumikasan huipulle ja ryhtynyt mäenlaskijaksi.
Kotona seisahduin, niin kuin usein teen, parvekkeen ovelle katselemaan ulos. Joulu alla maisema Vanhankaupunginlahden yli Herttoniemeen oli harmaa. Katselin ulos, jalat hieman leveämmällä, kädet selän takana ja mietiskelin. Hetken kuluttua viereeni kipitti Eleonor (2v), otti ihan saman asennon kuin minulla: jalat hieman leveämmällä ja kädet selän takana. Siinä me mietiskelimme yhdessä, minä ja 70 vuotta nuorempi Eleonor.
Lapsena mekin leikimme, leikimme kymmentä tikkua, käpylehmillä, kuurupiiloa, rosvoo ja poliisii...Muutama päivä sitten tulimme Rouvan kanssa Kampista Metrolla Sörnäisiin. Näimme aikuisten leikkivän: Kaksi nuorta miestä nousi metrosta edellämme ylös ja törmäsi kahteen toiseen mieheen. Nelistään he muodostivat tiiviin ryhmän, jonka ohittaminen törmäämättä oli tungoksessa hankalaa. Pilleri muovikupin pohjalla oli kaupan.
Aikaisemmin tällä viikolla vein Rouvan 23 vuotta vanhalla Volvolla Munkkivuoren Dextraan. Ajelin Koskelantietä länteen. Salamavalo välähti. Jalkakäytävälle oli parkkeerattu vihreä paku, jonka takaosan ikkunat oli tummennettu. Siellä taisi istua piilossa pari poliisia. Jos kamera ei olisi välähtänyt, en olisi huomannut heidän piiloaan.
Pimennetyistä ikkunoista ei näkynyt sisälle, joten en tiedä miten nämä poliisit reagoivat, kun tulivat löydetyiksi: Eleonor piilosta leikkiessään ja piilon paljastuttua hyppeli ja oli riemuissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti