- Mikä teidät pysäytti, kysyin. "Koira ei ole koskaan nähnyt tuollaista potkulautaa." Kutsuin koiran tutustumaan potkulautaan. Se tuli ja nuuhki. Nuuhki minuakin. Minä hymyilin. Koira heilutti häntää. Meistä tuli, jos ei ihan kavereita, niin tuttuja ainakin. Olipa söpö koira.
Tänään palasin Stokkalta kotiin bussilla. Rautatientorilta samaan tilaan bussissa tuli äiti lapsensa kanssa. Äiti kertoi, että vauva on 8 kuukautta ja hän aina nostaa matkan ajaksi lapsen syliinsä. "Hänelä on tapana vilkutella ja koska yleensä ei kukaan, nuoret eivät koskaan, vastaa vilkutukseen, lapsi osoittaa mieltään parkumalla." Minä vilkutelin ja hymyilin. Rattoisa bussimatka.
Rautatientorilta bussiin oli tullut muutaman vuoden ikäinen poika äitinsä kanssa. Lapsi varmaan tykkäsi meidän juttelustamme, koska siirtyi kohta Hakaniemen jälkeen bussin takaosasta samaan tilaan, jossa vauva, äitinsä ja minä keskustelimme. Pojan perässä tuli hänen äitinsä ja älykännykkä. Poika oli vähän rauhaton. Noukki roskan lattialta ja heitti sen takaisin, noukki taas ja heitti takaisin....
Äiti ja vauva poistuivat. Poika lopetti roskan kanssa touhuamisen ja teki aloitteen jutella: - Minulla on kaksi kotia.
Jäin jo seuraavalla pysäkillä. Lapsi ehti kuitenkin kertoa minulle, että "Toinen koti on tuolla ja toinen tuolla" ja osoitti bussin tulo- ja menosuuntiin. Vasta jälkeenpäin älysin, että minun olisi pitänyt jatkaa matkaani ainakin muutama pysäkin väli ja jutella.
Viime viikollakin palasin Helsingin keskustasta bussilla kotiin. Alhaalla edessäni oli äiti kahden lapsensa kanssa. Vanhempi lapsista istui alhaalla edessäni vierellään nainen ja äitinsä katsoi vaunuihin nuoremman lapsensa perään. Edessäni istuvan lapsen toisesta jalasta puuttui kenkä.
Äitinsä meuhkasi: - Miten sinä kenkäsi hukkasit! Nyt saat kävellä kotiin ilman toista kenkää! Ei kun otetaan sinulta pois toinenkin kenkä, niin sinun on helpompi kävellä kylmässä lumisohjossa!
Vähän ennen kotipysäkkiä äiti otti "hukassa olleen" kengän lastenvaunuista ja laittoi sen tytön jalkaan. Lähtiessään bussista yksikenkäinen lapsi katsoi minua ja kertoi vieressään istuneesta naisesta: - Tätini.
Pienillä lapsilla on vain yksi selviytymiskeino: olla utelias, ennakkoluuloton ja rakastettava. Aikuisilla on lapsilta enemmän opittavaa kuin heille opetettavaa.
Laitan tähän alle kuvan, jossa aikuinen lukee lehteä linja-autossa. Tänään istuin ihan samalla paikallassa. Tyhjällä paikalla oli ilmaislehti ja nostin sen ja kysyin lehden jo lukeneelta: - Oliko siinä mitään asiaa? "Ei ollut!" Heitin lehden roskakoriin ja totesin: - Ympärilleen katselemalla oppii enemmän kuin lehtiä lukemalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti