Lottovoittajan normaali päivä

Kävin tarkistamassa Veikkauksesta, olisinko voittanut. Olin - lähes 30 euroa. Kerroin iloisen uutisen Rouvalle, joka heti keksi sijoituskohteen rahoilleni. Olimme myöhemmin päivällä menossa kylään vanhoille ystävillemme ja tapana on viedä tuliaiseksi pullo viiniä. Rouva sanoi, että Potkulautamies saa käydä Alkossa ja ostaa pullon  Chateauneuf du Papea, vaikka maksaisi kolmekymppiä.

Alkossa kerroin kassalle, että voitin EuroJackpotissa ja että Rouva sanoi, että voiton saa käyttää pullolliseen hyvää viiniä. Kassahenkilö oli tilanteen tasalla ja kommentoi: - Hyvä, että et voittanut miljoonia.

Kassa myös lupasi, että ei kerro muille asiakkaille, että lottovoittaja kävi ostoksilla: tieto kasvaisi kateudeksi.

Pari päivää aikaisemmin olin kuullut maikkarista uutisjutun: Ähtäriin tuleville pandoille on valittu hoitaja. Pandoille on rakennettu Ähtäriin pandatalo 8 miljoonalla eurolla - ehkä kaikkien aikojen kallein kämppä Ähtärissä. Pandat ovat harvinaisia, heitä tullaan katsomaan ja ihmiset kehuvat naapureilleen: - Kävin katsomassa Ähtärissä pandoja.

Maapallolla on paljon tällaisia suljettuun luksukseen sijoitettuja harvinaisuuksia, joiden kämpät ovat kymmenen tai sata kertaa kalliimpia kuin pandojen kämppä Ähtärissä. Saudi-Arabiassa on kuninkaallisia, Vatikaanissa Paavi, Venäjällä Putin, Trump asuu Valkoisessa Talossa, Mugabe sai kenkää, Venezuela on ihan sekaisin, Pohjois-Koreassa ihaillaan johtajaa... Ja ihmiset kertovat toisilleen: - Minä näin sen.

Ähtärin pandojen hoitajalla on kokemusta sekä pieneläinten että suureläinten hoidosta. Hän opettaa pandoille niin kuin opetti delfiineillekin: ihmisen kanssa on mukava olla. Eläimiä koulutetaan "positiivisen vahvistamisen kautta" ja heitä palkitaan ruualla ja leluilla. Muutkin luksukseen suljetut kuin pandat, tarvitsevat samanlaista koulutusta: heitä jo palkitaan ruualla ja leluilla, mutta myös heille kuten delfiineille ja pandoille pitäisi opettaa, että ihmisten kanssa on mukava olla.

Naapuri lähellä ja naapuri kaukana

Rouva meni aamulla vaakaan, mutta vaaka ei toiminut. - Potkulautamies saa hakea kaupasta uudet patterit.

Potkulautailin iltapäivällä Arabian kauppakeskukseen Tokmanille. Olin lähdössä ylittämään tietä, kun vastaani käveli vanha nainen. Nainen kantoi kauppakassia ja pysähtyi viereeni: - On pakko levätä. Väsyttää ja joka paikkaa särkee.

Kysyin: - Eikö sinulle ole ketään, joka auttaisi ?

- Ei ole. Asun yksin. Kotipalvelusta saa vain kahviseuraa eikä SPR:stä sitäkään. Syön särkyihini kipulääkettä, ehkä liikaakin. Ehkä se väsyttää.

Hetken levättyään nainen taapersi eteenpäin. Minä kävelin 100 metriä kauppakeskukseen ja matkalla sain mielestäni loistavan idean: Kittilässä on Kittilän ihmiset ry, Arabianrantaan pitää perustaa  Arabianranan ihmiset ry.

Kotona aloin heti innokkaasti puuhaan etsimällä tilastoista taustatietoa. Touhusin niin kuin olisin keksinyt sote-uudistuksen. Netistä löysin tietoja, joiden mukaan Arabianrannan väkiluku vuoden 2017 alussa oli 7501. Kittilän väkiluku oli 6383. Niin ovat väestöltään samankokoisia kunta ja kaupunginosa, että Kittilässä toteutettu malli virkistää kunnan ikäihmisiä toimisi varmasti myös Arabianrannassa.

Arabianrannan pinta-ala on 0,67 neliökilometriä, Kittilän 8262, 92 neliökilometriä. Arabianrannassa väestötiheys on 11195 asukasta neliökilometrillä, Kittilässä 0,79 asukasta neliökilometrillä.

Illalla menin nukkumaan omien hyvien ajatusteni kanssa. Aamuyöllä sudenhetken aikoihin heräsin ajatukseen: minähän olen täys tollo ja idiootti - minun olisi pitänyt auttaa sairasta vanhusta kantamalla hänen kauppakassinsa hänen kotiovelleen.

Kaurapuuroa ilman suolaa

Meille tuli tekstiviesti Marimekolta Herttoniemestä, että tilaamamme ruokapöydän mittoihin ommeltu joulupöytäliina on valmis haettavaksi. - Potkulautamies saa käydä hakemassa, Rouva sanoi.

Ajelin matkaan uudella pienellä Pösöllämme. Vein ensin vanhaa roinaa Kierrätyskeskukseen, jonka piha oli täynnä autoja: ajelin ympyrää. Kyllä pipo kiristyi. Jatkoin  Herttoniemeen Kalasataman kautta. Kalasatamassa on meneillään suuria rakennustöitä ja ihana aurinko valaisi suoraan silmiini enkä nähnyt yhtään viittaa, joka olisi auttanut itäväylälle. Ajelin taas ympyrää. Pipo kiristyi entisestään.

Marimekon kassalla yksi nainen levitteli ostoksiaan. Kysäisin kassalta pikaisesti, mistä haen pöytäliinan. "Tästä sen saa", kassa vastasi ja jatkoi edelläni olevan naisen ostosten käsittelyä. Nainen (henkilö), jonka tilaan olin lyhyellä kysymykselläni tunkeutunut, katsoi minua murhaavasti.

Edelläni etsittiin henkilön kanta-asiakkuutta. Hänen tietonsa olivat toisella etunimellä, mutta henkilö tarjosi ensimmäistä. Pitkään kassa haki ja löysi lopulta tiedot sukunimellä ja osoitteella. Nyt oli pipo tiukalla.

Lopulta sain joululiinan ja ajelin kotiin Viikin kautta. Matkalla pysähdyin Prismaan ostoksille. Pipon jätin autoon,

Prismassa nappasin ostoskoriin paketin Snellmanin superior savukinkkua. Toinenkin vanha mies tutkaili leikkelevalikoimia. Näytin savukinkkupakettia ja sanoin, että "tämä on hyvää". - Tiedän. Olen maistanut, mutta tänään ei ole juhlapäivä. Mies jatkoi: - Sinä olet aikuinen mies. Sinulle voin kertoa:

- Nämä leikkeleet eivät ole tarpeeksi suolaisia.

Kysyin, käytätkö leikkeleitä leivän päällä. Käytän, hän vastasi. Yritin neuvoa, että osta leivälle suolaista levitettä. Mies vastasi, että "ei onnistu, koska vaimo ei salli suolaisia levitteitä". Annoin taas neuvon, että "sirottele leivälle suolaa purkista". Tämäkään ei onnistu, "koska vaimo suuttuu, jos pöydällä on suolapurkki".

Viimeiseksi neuvoksi keksin: - Laita suolaa taskuun ja hae sitä sieltä mausteeksi huomaamatta vaikka kostuttamalla sormesi.

Keskustelu suolasta loppui tähän. Kysymykseeni, kuinka vanha sinä olet, mies vastasi: - Täytän kohta 80. Kyllä tässä iässä pitäisi saada nauttia ruuastaan. Kaurapuuro ilman suolaa ei ole hyvää.

Ei luonnolle (luonnolleen) kukaan mitään voi

Muutama kymmenen vuotta sitten anoppi sanoi, että vävy saa viedä roskat. Eilen Rouva sanoi, että Potkulautamies saa viedä roskat. Ja muutama päivä sitten Pariisissa Eleonor, 3v,  komensi puistossa isäänsä ja isoisäänsä (ranskaksi tietysti): - Pojat, tulkaa !

Ja niin me ritarit lähdimme taistelemaan lohikäärmettä vastaan. Raju kamppailu päättyi, kun apuun kutsuttiin Tolbiacin VPK, joka ruiskutti lohikäärmeen kitaan vettä. Ja kyllä meitä poikia nauratti.


Tänään Rouva sitten sanoi, että Potkulautamies saa hakea marketista amarylliksen. "Osta semmonen, joka ei ole alkanut kasvaa vinoon. Jos se on pienenä vinossa, niin se on isonakin vinossa."

Vuosia sitten odottelin vuoroani hammasläälärille, kun samaan tilaan tuli ympäristöministeri. Ministeri kaivoi taskustaan kännykän ja alkoi puhua Vaasan saaristosta. Puhelun jälkeen huomautin ministerille, että "ymmärräthän, että melukin on saastetta". - Jos ei kestä, pitää muuttaa Arkangeliin, ministeri vastasi.

Nyt, yli 10 vuotta myöhemmin ymmärrän kuinka vaikutusvaltainen meidän ministerimme oli. Jossakin ympäristöministerien kokouksessa hän varmaan on tokaissut: - Pojat, mennään Arkangeliin. No, Arktisen forumin kokouksessa Arkangelissa Putin totesi, että jäävuoret ovat sulaneet jo vuosikymmeniä eikä ihmisen toiminnalla ole ollut siihen vaikutusta.

Niinpä, sotiakin on käyty tuhansia vuosia, eikä ihmisen toiminnalla ole ollut siihen vaikutusta. Luonto (luonne) nyt vaan on semmonen.

P.S.Kuvassa Rouvan amaryllis säältä suojassa.