Apinat on mukavia

Muutama viikko sitten Rouvalla oli vieraita ja minä olin vetäytynyt tietokoneelle. Kun vieraat tekivät lähtöä, minäkin kävin heitä hyvästelemässä. Yksi vieraista kysyi: - Kirjoititko blogia? Vastasin että en kirjoittanut: - Viime päivinä on  ollut niin synkkiä uutisia, että blogista tulisi raskasta luettavaa tyyliin "maapallo ei kohta enää kelpaa edes ongelmasielujen kierrätysplaneetaksi".

Olen jo yli puoli vuotta käynyt  Nordic Healthissa lihaskuntoutuksessa pari kertaa viikossa. Vasen lonkkani leikattiin viime kesänä ja pari päivää sitten mittauksessa todettiin, että leikatun jalkani reisilihaksen voima on kasvanut kesästä lähes 150%. Hyvä uutinen.

Nyt kun tätä kirjoitan on sunnuntai ja ulkona taas pyryttää lunta ja tuulee. Perjantaina olin lihaskuntoutuksessa ja parkkeerasin pikku Pösön Ruskeasuon linja-autovarikon viereiselle parkkipaikalle. Tallustin lumikasojen väliin tallattua möykkyistä polkua autolleni, kun jalkani lipesi ja kaaduin hankeen kyljelleni. Konttasin polkua pitkin parkkipaikkaa kohti, jotta löytäisin, mihin tarttua ja nousta jaloilleni. - Saanko auttaa? Kaksi nuorta ihmistä nosti minut ylös ja toinen tuki kävelyni parkkipaikalle. Kiitos! Kyllä ihmiset on mukavia!

Tänään aamulla Rouva luki ääneen Hesarista otsikon "Hankeen kaatunut iäkäs hevonen autettiin jaloilleen". Pyhtäällä hevosen avuksi oli kutsuttu Kymenlaakson pelastuslaitos. Kyllä pelastuslaitokset on mukavia!

Eilen Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea spagettiin Stokkalta vongoleita. Menin bussilla. Matkalla pysäkille kävelin varovasti pihan poikki roskapussien kanssa. Östi haki huomiotani ja heitteli lumikasan päältä tarkkoja osumia. - Moro Östi! Hei papparainen! Vaihdoimme tervehdyksiä. Kyllä lapset on mukavia.

En saanut muoviroskien kierrätyshuoneen ovea auki - väänsin lukossa varmaan väärää avainta. Koiraa ulkoiluttanut naapuri pysähtyi - Saanko minä yrittää? Koiran nimi oli Väinö ja sekin oli ystävällinen.

Bussipysäkillä huomasin, että matkakorttini on hukkunut. Maksoin kolikoilla. Rautatieasemalla käväisin HSL:n palvelupisteessä. Sain odotuksiani huomattavasti paremman palvelun: ystävällinen  virkailija mitätöi hukkuneen korttini ja siirsi sen saldon  uudelle kortille. Eikä palvelu maksanut kuin muutaman euron. HSL on hyvä! Kannatan julkista liikennettä.

Lähdin iloisena Kaivokadun alitse sen toiselle puolelle. Siinä metron liukuportaiden yläpään kohdalla rinnalleni ilmestyi ihminen: - Anteeksi, pudotitte toisen hanskanne. Kyllä ihmiset on mukavia!

Ihmiset on mukavia, mutta uutiset synkkää luettavaa. Naapurin isäntä kertoikin, että hän lopetti uutisten seuraamisen jo muutama vuosi sitten ja "henkinen hyvinvointini kohentui sen jälkeen huomattavasti". Hesarissa Anna Tommola kirjoitti muutama päivä sitten ansiokkaan jutun siitä, että "moni ihmisen ainutlaatuiseksi taidoksi kuviteltu kyky on havaittu myös eläimillä".

"Simpanssit ymmärtävät toisten aikeita, osoittavat empatiaa ja tekevät yhteistyötä." Muutama vuosi sitten tutkittiin ja todettiin, että ihminen, joka elää luksuksessa, menettää kyvyn empatiaan. Lisäisin tähän, että uutisissa kerrotaan luksuksessa elävien ihmisten  teoista ja päätöksistä - masentavaa luettavaa ja kuultavaa. Simpanssit eivät osaa rakentaa monta kertaa äänen nopeudella lentäviä ydinkärjillä varustettuja ohjuksia, muta niillä on säilynyt kyky empatiaan. Apinat on mukavia!