Lähdin Helsingin keskustaan - lääkäriin ja ruokaostoksille. Lähtiessäni Rouva toivotti paitsi hyvää matkaa myös: "Älä unohda hammasta!" Hammas oli taskussa ja. hammaslääkäri kiinnitti kiinnitti sen takaisin alaleukaan - hymy parani hetkessä. Nyt irronnut tekohammas oli ollut yli 20 vuotta kevyellä sillalla kiinni alaleuassa. Otin elämäni ensimmäisen selfien irvistyksestä ilman etuhammasta. Kuva on kuin Koronasta lähetettyssä postikortissa.
Kirjoitan korttiin: Terveiset täältä Koronasta. Päivät täällä ovat toistensa kaltaisia. Arkiaamuina heräämme yleensä ennen aamuseitsemää. Makuuhuoneen ikkuna on suljettava, koska naapuritontilla alkaa uudisrakennuksen perustusten paalutus. !Jumps!!Jumps!!!.. Joskus herään ja suljen makkarin ikkunan jo 04.30-05.00, kun naapurissa siirrellään rakennustarvikkeita peruuttamalla paikasta toiseen: Piip!!!Piip!!!.
Ihana aamunavauksemme alkaa kohta klo 8 jälkeen: lapsenlapsemme Eino (kohta 1 v) vierailee ja viihtyy mummin ja vaarin ilona. Leikin Einon kanssa silloin tällöin seuraa johtajaa. Eino konttaa kovaa vauhtia, pysähtyy välillä tarkistamaan, että pystyn seuraamaan ja jatkaa keittiöön, seltä eteiseen, olohuoneeseen ja keittiöön...Hyvää kuntoilua leikatulle lonkalle ja mielelle.
Rouva käy jumpassa pari kertaa viikossa. Minä kuntoutan lonkkaani Nordic Healthissä 2-3 kertaa viikossa. Kaupassa, bussissa ja aina tarvittaessa käytämme kasvomaskia.
Seuraamme aikaamme tiiviisti: luemme päivän lehden ja katsomme niin kuin Trump sanoisi, "valeuutisia" televisiosta ja niitähän tulee illan "viihteeksi" kuudelta, seitsemältä, puoli yhdeksältä ja vielä kymmeneltäkin, jos emme ole jo nukkumassa.
Trumpin lisäksi uutisissa on viime aikoina ollut jatkuvasti Valko-Venäjä, "valevaalit". Lukashenko hoiti vastustajansa ulos vaaleista käyttämällä aseena byrokratiaa. Ei siitä ole kauaakaan, kun Neuvostoliitossa Stalinin kiidätti vastustajiaan Siperiaan. Ehdin jo ajatella, että byrokratia olisi korvannut väkivallan, mutta sitten uutisiin tulvi tietoja yrityksestä myrkyttää Navalnyi.
Minun lonkkani leikattiin reilusti yli kaksi vuotta sitten. Korjausleikkaus tehtiin joulukuussa 2019. Jalkani ei vieläkään jaksa kuljettaa minua pitkälle. Hyvä uutinen on, että pystyn jo vetämään sukat jalkaani ihan itse - tosin hitaasti, mutta kumminkin. Toinen hyvä kehitys on se, että en juokse, jos näen linja-auton pysäkillä. Taaperran keppini varassa ihan rauhassa ja vakuutan itselleni: turha kiirehtiä, jos en ehdi kohta tulee seuraava. Kiroilu on vähentynyt.
T. Potkulautamies
P.S. Tämä Korona on muuten suuri maa, ainakin yhtä suuri kuin Eurooppa, Afrikka, Aasia ja Amerikat yhteensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti