Falunin hiihtojen lopputulokset yllättivät. Yllätys ei ollut, että Kalla (meän tyttö) voitti, mutta että norjalaiset jäivät kauas kärjestä. Kerrankin. Ennen hiihtojen alkua ennakoitiin ja arvailtiin niin ja näin, mutta tulosten selvittyä kommentit olivat yksiselitteiset: sää, alkanut ja tihentynyt lumisade sotki suksivalinnat.
Tekniikka petti monelta, ei hiihtotekniikka vaan välinehuolto. Rouvan kanssa on jo pitkään ihmetelty hiihtokilpailujen selostuksia kuunnellessa se, että puolet selostusajasta menee hiihtäjän fyysisen suorituksen, kunnon ajoituksen, spekulointiin. Sen lisäksi paljon aikaa kuluu sen pohtimiseen, luistiko suksi vai ei, oliko oikea voitelu, oliko oikea suksi ja joskus pohditaan vielä sitäkin, että oliko hiihtäjällä oikeanlaiset monot.
Kilpailujen sääntöjä pitäisi muuttaa niin, että vain fyysinen ja henkinen kunto ratkaisevat lopputuloksen, ei välineet. Kaikille kilpailijoille samat sukset ja samalla tavalla voidellut sukset jalkaan. Säästyisi rahaakin: ei tarvittaisi kuin yksi huoltotiimi. No!, tässäkin olisi semmonen vaara, että varakkaampi joukkue lahjomalla saisi kuitenkin käyttöönsä teknisesti muita paremmat välineet.
Kesäkisoihin olen ideoinut ihan uuden lajin. Nythän on niin, että juoksemalla ratkaistaan mitaleita eri pituisilla matkoilla: 100 metriä 200 metriä, 400 metriä...maratoonia. Juoksemisen hidastamiseksi on kehitetty estejuoksut. Ja jotta matka ei joutuisi liian nopeasti on eri matkoille kehitetty vielä kävely. Kävely on semmonen laji, että tuomarit liputtavat ulos, jos otat juoksuaskeleita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti