Eipä tarvinnut kauaa seisoskella: nuori mies nousi paikaltaan: - Olkaa hyvä. Tässä paikka teille! Hymyilikin vielä. Hä!, minä mietin, nyt minä olen virallisesti vanha.
Kun vanhat ihmiset kokoontuvat yhdessä syömään ja juomaan, niin ei ole ihme, että keskustelu jossain vaiheessa kääntyy vanhustenhoitoon. Meidän keskustelumme tältä aterialta voi kiteyttää näin: Kuntien on lain mukaan kilpailutettava ostopalvelunsa. Kunnassa on pitkään toiminut pieni yksityinen hoivakoti. Hoivakodin tarjous häviää kilpailutuksessa suuremman ja kansainvälisen yhtiön tarjoukselle.
Jos ihan oikeassa elämässä on näin, niin vanhan hoivakodin tilat jäävät tyhjilleen, niiden arvo laskee ja kilpailutuksen voittanut yritys saa ne melkein "kaupan päälle" tai sitten rakentaa uusia tiloja ARA:n avustuksella - siis sun ja mun rahoilla. Ja lähettää ne rahat sitten aikanaan veroparatiisiin.
Tämmösiä me keskusteltiin ja jotenkin tuli mieleen, että tässähän on kysymys lähes järjestäytyneestä rikollisuudesta. Syntyi idea ja yksimielisyys: perustetaan rollaattorijengejä. Jengien ala-ikäraja on 75 ja toiminnan tarkoitus tehdä rikoksia, ei mitään isoja eikä ihmisille vahinkoa, mutta kuitenkin semmosia, että niistä joutuu linnaan. Jengiläisyys auttaa tässä, sillä eikös se tee rikoksesta kuin rikoksesta törkeän. Ei kannata väittää, että ei muka kuulu rikollisjengiin.
Tulisipa ainakin turvattu vanhuus: ympärivuorokautinen valvonta, säännöllinen ulkoilu, ilmaiset sapuskat ja vielä pari jengikaveriakin samassa linnassa - kavereita. Linnassa et ole yksin. Niin ja ajatelkaa, varallisuutesikin on linnassa turvassa - se vähä, minkä elämäsi aikana keräsit, jää sittenkin perinnöksi lapsillesi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti