- Siinä käy pari ukkoo kerran kaks viikossa kääntymässä. Nyt on homma muuten saatu tehtyä, putketkin peiteyty soralla, mutta tien päällystys on tekemättä.
No, tästähän keskustelu vain laajeni. - Olimme muuttaneet uuteen asuntoon. Asunnon seinät oli maalattu maalarinvalkoisiksi. Väri ei meitä miellyttänyt ja maalasimme seinät mieleisiksimme. Taloyhtiö teki huoneistossa joitain korjauksia, mutta poistuessaan korjausmiehet rikkoivat seinää. Seinä piti korjata ja korjauksen jälkeen maalata. Maalarit tulivat ja vetivät sen maalarinvalkoiseksi. Miksi ette maalaa meidän värillämme? "Papereissa lukee, että maalarinvalkoinen."
Tässä vaiheessa minäkin rohkaisin itseni ja kerroin jumpparyhmälle, että ilmeisesti on semmosia, jotka pelaa varman päälle, että ei tule erehdyksiä. Tämmönen ihminen toimii pulloja ja tölkkejä automaattiin kierrättäessään ja säännöksiäkin valvoessaan näin: Automaatti ilmoittaa: Pohja ensin. Tyyppi työntää pullon pohja edellä automaattiin ja sen jälkeen tuleekin ilmoitus: Paina palautuskuitti. Tyyppi painaa ja sitten tulee ilmoitus: Odota kuittia. Tyyppi odottaa. Sitten tulee ilmoitus: Ota kuitti. Tyyppi ottaa kuitin. Ja taas kone ilmoittaa: Pohja ensin.
Tyyppi laittaa toisen pullon koneeseen pohja edellä. Ja sillä lailla. Ja samaa tahtia eteenpäin. Tekee niin kuin käsketään. Hommaa riittää ja aikaa kuluu.
No, eihän kukaan oikeesti tällä lailla pullojaan palauttele. Kaikkihan sen tietää, että syöttää kaikki pullot ja tölkit ja vasta sitten alkaa painella nappia.
Pariisissa kävellessä aina silloin tällöin nenään tulee ihana tuoreen leivän ja paistosten tuoksu. Tuoksu tulee kadun varrella olevien pienten leipomoiden avoimista ovista. Suomessa kadun varsilla ei ole leipomoita, säännöt sanoo niin. Ei leipäkauppiaat Hakaniemen hallissakaan saa leipoa ja paistaa leipää.
Kukkaset rouvan kanssa teimme Dylanissa. Menimme pilateksen jälkeen lounaalle. Söimme alkuun salaatit. Haimme noutopöydästä pääruuan ja kesken ruokailun rouva kysyi, haenko meille lasin vettä. "Kyllä kiitos." Pöydästä noustuaan hän kääntyi takaisin ja ihmetteli: - Katso! Ruusu!
Siinä se oli ollut keskellä pientä pöytää, ruusu, kaiken aikaa ja odottanut huomiota.
P.S. Potkulauta melkein unohtui koko jutusta: Yön sudet pyrkivät Berliiniin, motskareillaan. Suomen kautta matkaan on päässyt kaksi - viisumit Saksaan oli kunnossa. Jos olisin tiennyt, olisin mennyt rajalle vastaan ja lahjoittanut äijille potkulaudat. Potkulautajengi antaa niin paljon myönteisemmän ja rauhaa rakastavamman imagon kuin moottoripyöräjengi. Ajattele: tuhansia potkulautailijoita Moskovassa vuotuisessa tapahtumassa. Olisi rauhoittava näky.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti