Kvantti-iskä: kahdessa paikassa samaan aikaan, paikalla, mutta ei läsnä

Menimme rouvan kanssa taksilla lääkäriin. Puhelin soi, minun puhelimeni. Soittaja oli teleoperaattorin myyntitykki, joka sanoi, että ei hän mitään myy, mutta palvelut paranevat, lähes ilmaiseksi. No, siinä hätäpäissäni, kun en muutakaan keksinyt, sanoin, että sopiihan se, kun ei oikeasti mitään maksa ja palvelu vaan paranee.

Seuravana päivänä puolenpäivän aikaan meiltä katosi internetyhteys. Vaikka kuinka otimme virrat pois ja takaisin päälle, yhteyttä ei syntynyt. Rouva sanoi, että Potkulautamies saa mennä operaattorin myymälään Helsingin keskustaan ja selvittää. Homma selvisi ja internetyhteys toimii taas.

Olen samaa mieltä shopissa minua palvelleen henkilön kanssa: puhelimessa ei kannata ostaa mitään. Anteeksi, puhelinmyynti on kovaa työtä ja soisin, että puhelinmyyjilläkin olisi hyviä päiviä. Mutta, älkää myykö uutta tekniikkaa vanhoille ihmisille.

No, lähdin kotimatkalle tyytyväisenä - rouvakin oli jo ehtinyt ilmoittaa, että internetyhteys toimii. Bussissa istuin tilaan, mihin äidit ja isät tulevat keskiovesta lastenvaunujen kanssa. Yksi muksu istui rattaissa ja parkui. Äitinsä sanoi, että poika olisi halunnut kävellä kotiin, mutta äidille sää ei oikein ollut mukava - tuuli kylmästi ja kovaa.

Pikkuhiljaa poika lopetti parkumisensa. Äidin kanssa juttelimme lastenhoidosta Suomessa ja Ranskassa. Olimme yhtä mieltä, että välttämättä ei ole kenenkään edun mukaista, että vanhemmista toinen viettää vuosia kotona kaksin lapsen kanssa - molemmat hermostuvat. Ranskassa äitiysloma kestää vain 3 kuukautta, jonka jälkeen äiti palaa töihin ja lapsi valvottuun perhepäivähoitoon kahden muun pienokaisen kanssa. Hyvin toimii.

Kerroin, että meidän talossamme on paljon lapsiperheitä ja taloyhtiöllä toimintatila, missä juuri koskaan ei ole mitään toimintaa. Sanoin, että, kun lapsenlapsemme Eleonor elokuussa tulee Pariisista viikoksi Helsinkiin, me kutsumme kaikki taloyhtiön lapsiperheet toimintatilaan kersakokkareille. Vanhemmat tutustuvat toisiinsa, muksut saattavat löytää kavereita ja pitemmän päälle: toivottavasti taloomme muodostuu verkosto, jossa lapsiperheet tukevat toisiaan.

Ihan kiva. Bussiin tuli isä tyttärensä kanssa. Isä räpläsi älykännykkäänsä ja lapsi katseli ikkunasta ulos. Aikani katseltuani kysäisin isältä: - Kumpi sinulle on tärkeämpi, kännykkä vai tyttäresi. No, isä tietysti vähän vihaisena vastasi, että "mitäs luulet ja mitä se sinulle kuuluu".

Rouva lähti lenkille Vanhankaupungin lahdelle ja otti tämän kuvan kännykällään. Kyllä isätkin viihtyvät lastensa kanssa.

P.S. Kävipä hassu kirjoitusvirhe. Täytin veroilmoitusta ja hain netistä lomakkeita: veri.fi. No, eihän tällä haulla lomakkeita löytynyt, mutta kaikkea muuta mielenkiintoista, kuten: "Veri (lat.sanguis) on nestemäinen kudos, joka kuljettaa happea ja ravinteita kehon eri osiin". Ensin pitää tietysti syödä, että saa energiaa, tuloa, jonka voi jakaa sitten tasapuolisesti. Keho pysyy hyvässä kunnossa.