torstai 10. joulukuuta 2015

Anteeksi, olisiko teillä vähän aikaa?

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea kaupasta piparjuurta ja tiskikonenappuloita. Menin Stokkalle ja ostin muutakin - joulu on tulossa. Kävelin ostoskassieni kanssa rautatientorille ja näin jo kaukaa, että bussi 68 oli pysäkillä valmiina lähtöön. En kuitenkaan pistänyt juoksuksi, koska tiedän, että muutaman minuutin kuluttua tulee toinen bussi.

No, ehdin odottavaan bussiin kävellenkin. Tervehdin ja kiitin kuljettajaa. Virosta meille töihin tullut kuski hymyili ja totesi: - Ei mitään. Meillä on lähtöön aikaa vielä minuutti.

Lääkäri saattaa kertoa potilaalle: - Valitan, mutta teidän lähtöönne on aikaa korkeintaan puoli vuotta.

Aina kysytään, paljonko kello on? En ole kuullut kenenkään tiedustelevan: - Mitä aika nyt on? Muutama sata vuotta sitten tähän olisi voinut vastata, jos olisi tiennyt oikean ajan: - Nyt on pimeä keskiaika.

Hesarin tiedesivuilla julkaistiin lyhennettynä luku kirjasta "Maailma pähkinänkuoressa. Kaiken ymmärtämisen käsikirja". Kirjoituksessa on aiheena yleinen suhteellisuusteoria, jonka mukaan: "Mennyt, nykyisyys ja tuleva ovat olemassa samanaikaisesti." Tämä näistä sekunneista.

Alkuräjähdyksessä maailmankaikkeus oli hyvin järjestäytyneessä tilassa. Onneksi maailma ei vielä ole täydellisessä epäjärjestyksessä, koska silloin sillä "ei olisi, minne mennä".

Kehitys on suunta epäjärjestykseen. Tänäänkin oli suunnaton epäjärjestys apteekissa. Hain Rouvalle reseptilääkkeitä ja piti ottaa vuoronumero. Apteekissa oli ruuhkaa ja vuoronumeroitakin jonotettiin. Yksi nainen seisoi koneen edessä, mieti kannattaako jäädä odottamaan ja esti muita ottamasta numeroaan. Vähän siinä joku hermostui ja "vuoronumeroita" vaihdeltiin.

Ennen ihmissuhteiden alkuräjähdystä elettiin järjestäytyneessä tilassa: - Ihminen rakasti muita niin kuin itseään. Sitten tuli pamaus ja kehitys kohti täydellistä epäjärjestystä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti