perjantai 4. joulukuuta 2015

Tunnelmaa ja tunnetta joukkoliikenteessä

Rouva oli käynyt kirjaston kirjapiirissä ja kotiin käveltyään totesi:- Kyllä on kauhea sää, pimeetä ja tuulee kylmästi. "Potkulautamies saa viedä roskat ulos." Pihalla naapurin rouva odotti pyörätuoliin sidotun miehensä kanssa invapirssiä: - Onpa ihanan raikas ilma!

Kurja sää on ollut syy siihen, että potkulauta on viime päivinä jäänyt talon pyörävarastoon. Olen liikkunut bussilla. Jos siristelee silmiään ja höristelee korviaan, bussissa näkee ja kuulee kaikenlaista. Tässä tilanteessa ei tarvinnut paljon siristellä eikä höristellä:

Bussi tuli pysäkille. Etupenkistä nousi vanha ihminen ja poistui etuovesta. Kun hän oli päässyt ulos, sisälle bussiin tuli keski-iän ylittänyt mies, joka kiroili niin että kaikille tuli selväksi: - Kaikenlaisia saatanan typeryksiä, perkele, ei etuovesta saa poistua.

Muutamaa päivää aikaisemmin oli tapahtunut tämmöstä: Noin 4-vuotias vesseli siirtyi vaarinsa kanssa bussin keskiovelle valmiina poistumaan seuraavalla pysäkillä. Vekara katsoi bussin etuovelle ja huusi niin että kaikki sen kuulivat: - Tosta ovesta ei saa poistua!

No, kai se on tämä yleinen ankeus ja hämärä, joka suistaa ihmisiä raiteiltaan. Matkasimme rouvan kanssa ratikalla keskustaan. Taaksemme istui mies joka oli päissään tai psykoosissa ja kiroili suureen ääneen: - Minä olen reservin luutnantti. Tyttäreni pääsi juuri ripille ja nyt sitä seurailee joku mamu. Saatanan punavihreät kommunistit.

Tunneilmasto on kuin kermakakku. Juuri nyt me lusikoimme naamaamme kakkua, jonka pohja on paistettu Ukrainassa, Pariisissa ja Lähi-Idässä. TV:stä tutut julkkiskokit asialla. Kakkutaikina on leivottu perinteiseen juureen. Lisää karvasta makua meidän omaan joulukakkuumme tuo AKT, sote, hallintarekisteri,

Kävimme Rouvan kanssa Johanneksen kirkossa joulukonsertissa. Loistava konsertti. Kiitos Laulumiehet. Kotimatkalla ratikassa rouvan viereen istui nuori tyttö. Hänellä oli kaksi isoa täyteen pakattua urheilukassia. Minusta tuntui, että hän oli liikuttunut ja ajatukset harhailivat.

Tyttö poistui ratikasta meitä ennen. Kun hän nousi lähteäkseen, kysyin: - Tuletko harkoista? Tyttö vastasi: - En. Muutan iskän luota äidin luokse. Pakkaamisessa meni kauan.

Moneen kakkuun suola ja kosteus tulee kyynelistä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti