sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Länget kaulassa pääsee pitkälle

Tässä minä istun ja mietin. Kirjoitan. Pähkäilen, että olenko ihan pihalla maailman menosta. Kävin tänään apteekissa, koska Rouva pyysi. Marketissa iltapäivälehtien lööpit huusivat: Jaajo, Jaajo, Jaajo. Kuka hiivatin Jaajo.

Lehden luin ja opin, että Jaajo on "supersuosittu juontaja". Hä!

Mieleeni tuli vanha tarina tyttärestä, jota harmitti se, että häntä ei huomattu. Viisas isä auttoi lastaan ja neuvoi: - Ensi  sunnuntaina menemme reellä kirkkoon, Laita sinä hevosen länget kaulaasi. Kyllä sinut huomataan.

Pari päivää aikaisemmin olin saanut Rouvalta tehtävän hakea Arabian kauppakeskuksen K-supermarketista Vaasan täysjyvärukiisia Ruispaloja "Jyväinen". Menin pysäkille odottamaan bussia.

Nuori mies näpelöi kännykkäänsä katua ylittäessään ja tuli pysäkille ja näpelöi kännykkäänsä eikä miehellä ollut edes lakkia päässään. Ilma oli kolea ja tuulinen. Toisaalta, on semmoisiakin, joiden päätä paleltaa niin, että pitää ravintolassakin syödä pipo päässä - pitävät huolta imagostaan.

Bussi tuli. Nuori mies ei käyttäytynytkään niin kuin oletin, vaan odotti, että nousin bussiin ennen häntä ja hymyilikin ystävällisesti. Olipa sivistynyt ja kohtelias nuorimies. Mielikuva toisesta ihmisestä syntyy ensimmäisten 10 sekunnin kuluessa - tässä tapauksessa ihan väärä.

Muistan kun menin ensi kertaa Mustiolla syksyllä sienimetsään hakemaan suppilovahveroita. Aluksi suppilovahveroita ei näkynyt missään, mutta kun oppi oikein katsomaan, niitä näki runsaasti kopan täyteen. Älykännyköitä näkee nyt kaikkialla. Pitää harjoitella, että oppisi näkemään myös kännykkä-älyä.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti