Kyllä kannatti olla etuajassa. Viereiselle ovelle odotti lääkäriä pieni tyttö äitinsä kanssa. Äiti keskittyi älykännykkäänsä. Tyttär esitteli muille odottajille pientä värikästä muovipalaa ja kun ei vielä osannut sanoa ärrää, kutsui sitä luokalapuksi. Lapsi tiesi kertoa, että "multa tulee limaa" ja jutusteli paljon muutakin. Olipa avoin, iloinen ja elämänmyönteinen pieni ihminen.
Rouva ja minä saimme rokotuksemme niin, että olimme jo kotimatkalla ennen varattua aikaamme. Kyllä kannatti mennä ajoissa. Ajelin ilman stressiä rengashotelliin. Aikaa oli odottaa, mutta odottajia oli monta ja vähitellen ihmiset alkoivat näyttää vaivaantuneilta. Tiskin takana palveli yksi henkilö ja nyt hänen asiakkaansa oli nainen, joka kyseli renkaista.
- Miten on Good Year, minulla on sporttinen Audi, miten on Nokia, minulla on sporttinen Audi, miten on Michelin, miten on Firestone, minulla on sporttinen Audi, miten on, vai mitä nyt niitä vielä on, vai onko niitä. En minä nyt osta, mikä sinun nimesi on, minä sitten soitan.
Minun kokemukseni on, että lapset ovat iloisia ja elämänmyönteisiä ja uskon, että niin tämäkin nainen oli lapsena ollut.
Kaikki hyvin. Jokainen sai renkaansa vaihduttua sovittuna aikana. Me kaikki olimme kokeneita ihmisiä - "vanhuksia", iloisia ja elämänmyönteisiä. Ja mehän juttelimme. Yksi rouva kertoi kokemuksestaan renkaiden vaihdossa. Hän oli odotellut toimiston puolella. Hallin ovi oli auennut ja nuori mies oli hihkaissut, että "ranki on risat".
- En ymmärtänyt, mitä mies tarkoitti, mutta kävimme tutkimassa renkaat. Sanoin, että nehän on ihan uudet. Mies katsoi renkaita ja sanoi, että nämä ovat vuodelta 2006, lähes 10 vuotta vanhat.
"Voi kauheeta, kuinka vanhan aika kuluu nopeasti. Minä muistin, että vastahan minä hankin uudet renkaat autooni."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti