tiistai 13. joulukuuta 2016

Elämää näppituntumalla

Moro! Näin meillä Tampereella tervehdittiin. Moro!

Rouva sanoi pari päivää sitten, että Potkulautamies saa hakea Akateemisesta Eleonoralle joululahjaksi kuvakirjan Tatu ja Patu. No, tiätysti menin bussilla ja istuin etupenkkiin. Etupenkistä näkee ulos samasta suuresta ikkunasta kuin kuskikin. Tällä kertaa etupenkissä vieressäni istui nuori nainen, joka vimmatusti yritti näpytellä älykännykkää. Oli meinaan nääs vähä hankalaa, ku samasta suuresta ikkunasta, josta näkee ulos, paistoikin aurinko suoraa silmiin.

Se on meinaa niin, että kirkas auringonpaiste ja älykännykkä eivät taira olla kavereita. Pimeyren keksintö tämä älykännykkä.

Tänään sain taas käyrä apteekissa, Rouvalla oli resepti uudelle lääkkeelle. Kassalla jonottaminen kesti ja kesti. Edelläni nuori moterni nainen yritti maksaa ostoksiaan kännykällä, kesti ja kesti. Kassa totesi nuorelle moternille naiselle, että "taitaa olla linjoilla ruuhkaa".

Ei nuoren moternin naisen rahatilanne huono ollut, mutta sain kuitenkin aiheen huomauttaa: - Kun minun pankkitilini on tyhjä, niin selitän: tililläni on ruuhkaa.

Tänään pankkiasiat  ja kaverisuhteet hoidetaan näppituntumalla. Byrokratiakin toimii näppituntumalla. Postin jakelu on iät ja ajat hoidettu näppituntumalla. Jakaja ottaa kirjeen näppeihinsä ja laittaa sen vastaanottajan postilaatikkoon. Postissa (entinen Itella ja entinen Posti) on laskettu näppituntumalla, että postin määrä on vähentynyt 30%. Tämä aiheutti sen, että postin jakajia vähennettiin 22%. Näppituntumalla tuntuisi, että postin jakelu on huomattavasti parantunut.

Ajatelkaa, jos jaettavan postin määrä olisikin vähentynyt 50%.  Jakajien määrää olisi voinut vähentää 40%, noin näppituntumalla. Miten jaettavan postin määrä vähenee ? Väheneekö se niin, että jakaja joutuu ottamaan näppeihinsä nyt vain yhden kirjeen ja laittamaan sen vastaanottajan postilaatikkoon, ennen kirjeitä oli kaksi.

Ihan vaan näppituntumalla koen, että yhden kirjeen jakamisen postilaatikkoon menee sama aika kuin kahden kirjeen jakamiseen.

Ihan itte aattelin ja toin, samalla kun kävin apteekissa, pari tölkkiä kaljaa. Kassarouva Prisman kassalla heitti lentävän lauseen: - On niin kiire, että ei ehdi tehdä mitään.


PS. Tämä kuva on menneeltä ajalta. Laitoin mehulasin pankkitunnusten päälle ja siihen ilmestyi Pokemon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti