Jouluhaukea metsästämässä

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea meille jouluhauen. Rouvan mummilassa oli perinne syödä joulupäivänä jouluhauki . Meillä isä sai joskus saaliiksi haukia ja äiti teki niistä kalapullia pakkaseen. Lähdin haukimetsälle, ensiksi Viikin Prismaan. Ei tärpännyt.

Ajattelin, että Arabian K-supermarketissa ainakin on jouluksi haukea. Ei jäänyt sieltäkään hauki koukkuun. Hakaniemen hallissa Reitin Kalassa täytyy olla jouluksi hauki - on se vaan niin hyvä kalakauppa. Oli perjantai ja huomenna jouluaatto ja kaikki muutkin Helsingissä olivat jättäneet jouluruokien hankinnan viime tippaan. Kauhea tungos. Seisoin kaukana kalatiskistä ja pyysin, että ostoksiaan maksava mies kysyisi puolestani: - Onko teillä haukea  ? "Ei ole!"

No, ei tarvinnut turhaan jonottaa, mutta hauki oli hommattava. Nousin Hakaniemestä ensimmäiseen Rautatientorilla pysähtyvään ratikkaan ja suuntasin Stokkalle. En ole koskaan ennen, paitsi Hakaniemen hallissa äsken, nähnyt niin monen ihmisen mahtuvan yhtä aikaa samaan kauppaan ruokaostoksille kuin nyt Stokkan Herkussa. Raivasin tieni kalatiskille. Otin jonotusnumeron: 474.

Numerot suurenivat kohtalaisella vauhdilla. Laskin, että edelläni on vain noin 50 asiakasta. Väärin. Menossa olikin jonotusnumerot 320 - jotakin. Edelläni oli 150 asiakasta jonossa ! Eivätkä vain asiakkaat, myös myyjät tiskin toisella puolella jonottivat - myyjiä oli pilvin pimein, mutta vaakoja vain niin kuin ennenkin.

Olin onnellinen mies, kun vihdoin nousin Rautatientorilla bussiin kahden haukifileen kanssa. Olin taistellut ja päässyt tavoitteeseen: me söimme Rouvan kanssa ensimmäisen kerran yhdessä, niin kuin Rouva lapsena mummolassa joulupäivänä: jouluhaukea. Rouva oli iloinen ja niin minäkin.