Hanaa!

Ihan tavallinen sunnuntaiaamu. Lueskelemme aamun lehteä. Maailma, josta  kuvin ja kirjoituksin kerrotaan, huokailuttaa. Menen täyttämään kahvikuppini, kun Rouva parkaisee: - 25 ihmisen työyhteisössä kukaan ei kysyttäessä tiennyt firman siivoojan nimeä!

Rouva luki Hesarista Juha-Pekka Raesteen kirjoitusta "Yksinäisyys töissä on vaiettu ongelma". Minäkin luin kirjoituksen ja sain tietää, että siivooja, jonka nimeä kukaan ei tietänyt, oli siivonnut työkavereiltaan jääneitä sotkuja yli 10 vuotta.

Myöhemmin päivällä Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea marketista kaljaa. Menin autolla ja otin mukaani kopan. Marketissa täytin kopan kaljatölkeillä - siihen mahtui nipin napin 16 tölkkiä. Kassalla koin tarvetta selitellä, että vien nämä kaljat ensinnä autoon ja palaan ruokaostoksille. Samalla vitsailin, että kopallinen kaljaa on raskas kantaa. "Kotona tulee hanasta kylmää ja kuumaa vettä, eikö talossa voisi olla kaljahanakin."

Tähän kassarouva: - Sehän olisi hyvä tuotekehittelyn paikka. Asutko kerrostalossa?

Vastasin, että asun ja oivalsin, että kaljahana kotona ei sittenkään taida olla hyvä idea: naapurit lappaisivat jatkuvasti kylässä.

Kassarouva totesi tähän, että "meidän talossamme tällaista ongelmaa ei syntyisi". "Meidän talossamme naapurit eivät edes tervehdi toisiaan."