Apua! Olen yksin!

Eilen oli kaunis aurinkoinen päivä eikä tuulikaan haitannut. Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea Hakaniemen hallista Ismon kaupasta tryffeliöljyä. Olin jo viikko sitten aloittanut potkulautakauden, huoltanut sen kevätkuntoon ja nautin ajatuksesta potkulautailla Hakaniemeen. Päivä meni kuitenkin täysin piloille: takakumi tyhjä. Hiekoituksen pienet terävät kivet olivat rikkoneet renkaan. Eipä juuri naurattanut.

Tänään päivä näytti aamulla tosi ankealta: pilvistä, kylmää ja kova tuuli. Ajelin aamupäivällä autolla Viikin Prismaan. Marketin ulko-oven vieressä seisoi tupakalla huomiohaalareihin pukeutunut nainen ja mies. Heidän selkänsä takana seinässä luki: KOIRAPARKKI. Huomautin, että "teidät  on jätetty koiraparkkiin".

Mies vastasi välittömästi, että "minä olen kaapelinvetokoira". Nainen veti hupun päähänsä. Kas, siinä oli kaksi korvaa kuin koiralla. Ja kyllä meitä kolmea nauratti.

Alkossa kävin tarkistamassa olisiko Rouvan mieliviiniä hyllyssä. Oli. Ostin ja aloitin kassalla keskustelun siitä kuinka suomalainen viinakauppias on ollut aikaansa edellä. Alkoholiliike otti oman kanta-asiakaskorttinsa käyttöön jo vuonna 1944. Ihan aito omistajakortti - kansa Alkon omistaa.

Viinakortti ei ollut muovia eikä asiakkaalle jaettu bonuksia eikä kanta-asiakasalennuksia. Ainakin yksi yhteinen piirre näiden nykyisten kanta-asiakaskorttien kanssa kuitenkin oli: asiakkaan ostokset rekisteröitiin tarkasti. Ja kyllä meitä viinakaupan kassan kanssa nauratti.

Myöhemmin päivällä menin bussilla keskustaan. Bussin etuosassa istui muutama lapsi ja heidän äitinsä. Lapset juttelivat äänekkäästi keskenään: lapsilla oli hauskaa, mutta myös asiaa: - Äiti, mulla on pissahätä! Mulla kans!

Otin alla olevan kuvan tällä samalla bussimatkalla. Kuvassa ihminen on sulkenut viereisen paikan laukullaan, "lähelläni ei ole tilaa". Jos hän olisi aito kuin lapsi, hän huutaisi: - Apua, minä olen yksin!