Potkulautamies peltikolarissa

Rouvalla oli pari päivää sitten Meilahden päiväsairaalassa muutaman viikon välein toistuva tiputus - lääkettä suoraan suoneen. Sain viedä Rouvan iltapäivän ruuhkassa kello neljäksi sairaalaan 24 vuotta vanhalla Volvollani, 850 GLT kaikilla herkuilla. Auto on meidän perheessämme kokenut monenlaista ja taas tuli uusia kolhuja julkisivuun.

Jo päivän aloitus oli ollut harmaa: emme osanneet irroittaa liesituulettimen suodatinta. Se kuulemma pitäisi pestä kerran kuussa. Kyllä otti päähän.

Ja sitten vähän kello kolmen jälkeen iltapäivällä olohuoneesta alkoi kuulua jatkuvasti toistuva ärsyttävä piippaus, piip, piip, piip! Palovaroittimen, katossa lähes 3 metrissä,  patteri oli loppu. Oma ja tikkaiden pituus ei riittänyt. Kyllä otti päähän.

Tuli kiire lähteä Meilahteen. Paluumatka sairaalasta Arabianrantaan oli kulkenut sujuvasti siihen asti kunnes tulin Sörnäisten rantatien ja Hämeentien risteykseen. Olin ryhmittynyt bussikaistalle: parinsadan metrin päässä oli risteys oikealle ja kotiin. Yllättäin viereiseltä kaistalta vasemmalta eteeni kääntyi Skoda. Jarrutin, mutta autot ehtivät raapaista toisiaan.

Ajoimme sivutielle tutkimaan vahinkoja. Skodan kuljettaja selosti huonolla englannilla, että hänellä oli vilkku päällä ja oikeus vaihtaa kaistaa ja että kolari oli minun syyni ja että minun tulisi maksaa hänen auonsa korjauskulut. Yritin selostaa, että ennen kaistan vaihtoa on hyvä katsoa peiliin ja varmistaa, että kaistan vaihtoon on tilaa. Kyllä otti päähän.

Skodan kuljettaja esitteli autonsa saamia vahinkoja. Minulla oli kaukolasit päässä ja ehkä sen vuoksi näin vain naarmuja ja kehotin häntä pyyhkimään naarmut vahalla. Minulla on kokemusta autoon tulleesta naarmusta: vuosia sitten Lohjalla marketin parkkipaikalla tyttäreni oli aukaissut Volvon oven niin että se kolahti keveästi viereiseen autoon. Tuli naarmu. Viereisen auton omistaja nosti mekkalan ja väitti, että hänen autonsa arvo laski tuhansia markkoja. Poliisi kehotti häntä käymään läheisellä huoltoasemalla ja pyyhkimään naarmun. No, niin tehtiin ja auto tuli korjattua, eikä sen arvo laskenut.

Skodan kuljettajan kanssa räyhäsimme puoli tuntia ja minä ainakin ajoin kotiin. Kyllä otti päähän.

Kotona palohälytin piippaili edelleen . Soitin huoltoyhtiöön. "Patterin vaihto kuuluu asukkaalle." - Rouva tulee illalla sairaalasta, onko meidän kuunneltava palohälytintä koko yö, rähisin. Soittivat päivystävälle huoltomiehelle, joka vaihtoi patterin ja irroitti vielä liesituulettimen suodattimenkin.  Kyllä oli mukava huoltomies.

Huojentuneena menin tietokoneelleni. Olin saanut sähköpostin. Volvoni takana jonossa seuraavana olleen auton kuljettaja ilmoittautui ja kertoi, että hän näki kuinka "Skoda (FKL-###) vaihtoi yllättäen kaistaa aiheuttaen näin kolarin".

Nyt Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea marketista parsaa ja kinkkua.