Kaikki päivät Hullud Päevad

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa käydä Stokkan Hulluilla Päivillä. Olen kerran aikaisemmin eksynyt Hullujen Päivien aikana Stokkan herkkuun ruokaostoksille ja päätin, että ei enää koskaan, ei ikinä. No, en minä nytkään käynyt Hulluilla Päivillä, kävin ostoksilla Stokkalla, jossa oli Hullud Päevad, Tallinnassa. Sain käydä ostamassa alennettuun hintaan ranskalaista valkoviiniä, Chablis, Vieilles vignes 2015, 11,90 e.

Hullud Päevad oli alkanut jo Helsingissä matkalla Arabianrannasta Tallinkin terminaaliin. Virolainen taksikuski rupatteli kokemuksistaan Neuvosto-Virossa. Ihan lähelle Viron Hullud Päevad tuli Viru-hotellin KGB-museossa. Viru-hotelli, Viron ensimmäinen tornitalo, valmistui 1972. Suomalaiset rakensivat talon, jonka betonin vitsailtiin olevan puolet sementtiä ja puolet mikrofoneja.

Neuvosto-Virossa Viru-hotellin virallisesti ylimmässä 22. kerroksessa oli 60 hotellihuonetta, joihin majoitettiin ulkomaiset vieraat, joita vakoiltiin. Seiniin oli piillotettu kameroita ja mikrofoneja, jotka siirsivät näkemänsä ja kuulemansa hotellin salaiseen 23. kerrokseen KGB:n tarkkailijoille.

Meitä oli Tallinnan matkalla kolme pariskuntaa. Me äijät ihmettelimme KGB-museossa mihin kaikkeen yhteisiä resursseja tuhlataan. Miettikääpä nyt tarkkaan kuka ja millaisen lautasen teille kattaa: KGB-museossa näytettiin pohjasta huomaamattomasti paksunnettua lautasta, jonka sisällä oli paristolla toimiva mikrofoni. Urkittava vieras asetettiin tietylle paikalle illallispöydässä ja katossa oleva antenni siirsi jutustelut KGB:n urkkijoille.

Ja jos haluatte tietää onko ravintolanne henkilökunta rehellistä porukkaa, ottakaa oppia KGB:ltä. Viru-hotellin ravintolassa KGB saattoi asettaa asiakkaista tyhjentyneelle pöydälle kukkaron. Tarjoilija tuli siistimään pöytää, huomasi kukkaron ja jos oli epärehellinen, avasi sen: ähäkutti, ei rahaa, mutta punaista väriä naamaan.

Näin ennen. Nyt on lisäksi internet.