Minusta olisi kivaa, jos joku psykologi selvittäisi kuinka katujen toistuvalla repimisellä aiheutettu sekasorto vaikuttaa kaupunkilaisten psyykkeen. Tässä olisi oiva lopputyön ja tutkielman aihe Helsingin rakennustoimen apulaiskaupunginjohtajalle.
No, olin hakenut Rouvan sairaalasta ja seuraavana päivänä ajelin Parkanon sairaalaan tervehtimään 94-vuotiasta anoppia. Matkallani ohitin monta hitaampaa ajoneuvoa. Sateessa ja vielä sateen jälkeenkin edellä ajava rekka-auto nostaa perässä ajavan tuulilasiin näkyvyttä haittaavan roiskeen. Tulee tarve ohittaa, jo turvallisuudenkin takia.
Olin muutama päivä aikaisemmin oikein lehdestä lukenut, että liikkeellä on ajatus, että autoilijoita aloitettaisiin sakottaa 1 km/t ylinopeudesta. Tilanne päällä: edessäsi ajaa 25,25 metriä pitkä täysperävaunuyhdistelmä 79 km/t ja nopeusrajoitus on 80 km/t. Ajatko perässä ja pyyhit kuraa tuulilasista vai lähdetkö ohitukseen. Päätät ohittaa ja noudattaa myös lakia. Nopeilla kaistanvaihdoilla ohitustilanne (100 metrin matkalla) kestäisi noin 12 minuuttia ja joudut ajamaan vastaantulevien kaistalla noin 16 kilometriä.
Olen saanut ylinopeussakot ohituksen jäkeisestä tilanteesta. Lohdutukseksi olisivat saaneet antaa papukaijamerkin siitä, että ajattelin liikenneturvallisuutta.
Jälkikirjoitus: Suomen hallitusta täydennettiin äsken muutamalla uudella ministerillä. Minusta olisivat voineet samalla perustaa yhden uudenkin ministeriön, terveen talonpoikaisjärjen ministeriön, mutta mistä ministeri?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti