Mitä potkulaudalle on tapahtunut?

Käsissäni on aika yleinen perinnöllinen sairaus, joka ikääntyessä koukistaa sormia. Sormiani on oiottu leikkauksessa kaksi kertaa yksityisessä sairaalassa ja nyt kolmannen kerran terveyskeskuslääkärin lähetteellä HYKS:in päiväkirurgisessa yksikössä Herttoniemen sairaalassa. Jos vastaan tässä mielipidekyselyyn kouluarvosanoin 4-10, vastaukseni on: yksityiset sairaalat 7 ja 5+, HYKS:in päiväkirurgia 10+.

Rouva huomautti Potkulautamiehelle, että yhteiskunnan kustantamalla terveydenhoidolla on hoitovastuu. Tämän huomasin käytännössä jo ennen leikkaukseen menoa, sen aikana ja leikkauksen jälkihoidossa.

Noudatin tarkasti saamiani ohjeita ennen leikkaukseen menoa. Sairaalassa minulle annettiin sairaalavaatteet. "Tässä on housut, paita, takki ja leikkauspaita, joka solmitaan eteen niskan takaa." Tottelin tässä järjestyksessä ja olin itseeni tyytyväinen, kunnes minulle huomautettiin, että "leikkauspaita puetaan takin alle".

No, olin pukenut sairaalavaatteet päälleni siinä järjestyksessä, kun minulle oli kerrottu, mitä päälle pitää pukea, sen enempää ajattelematta vaatekappaleiden tarkoitusta. En ymmärtänyt kokonaisuutta. Minussa on sittenkin ainesta byrokraatiksi. Jos ei ymmärrä kokonaisuutta, tyhjiä tölkkejäkin palauttaa automaattiin niin kuin kone komentaa:

"Pohja ensin. Paina kuittipainiketta. Odota kuittia. Ota kuitti. Pohja ensin." Jos näitä ohjeita noudattaa, palauttaa tölkin kerrallaan.

HYKS:in päiväkirurginen yksikkö oli iloinen kokemus. Yksikön henkilökunta, lääkärit ja  hoitajat, olivat hyväntuulisia. Henkilökunnan hyväntuulisuus tarttui potilaisiinkin. En ole koskaan ennen kuullut potilaiden kertovan itsestään, elämästään ja sairauksistaan, toisille potilaille niin paljon kuin Herttoniemessä.

Leikkaukseni kesti yli tunnin. Leikkaus tehtiin puudutuksessa, joten olin koko ajan hereillä. Tunti meni nopeasti ja mukavasti hoitajien kanssa jutellessa. Vaihdoin muutaman sanan myös leikkaavan kirurgin kanssa. Puudutus oli niin täydellinen, että tuntui kuin leikattava käteni olisi muualla kuin leikkauspöydällä. Minä koin, että leikattava käteni osoitti suoraan taivaalle. Ihmeellinen kokemus. Hoitajan mukaan aika yleistä.

Rouva haki minut sairaalasta kotiin. Olin hyvällä mielellä. Minua oli hoidettu hyvin. Kotiintulokin riemastutti. Nousin taksista kotipihalla, jossa leikki joukko pieniä lapsia. Kaverini Östein, 3v 7kk, näki valkoiseen kantositeeseen käärityn käteni, juoksi vastaan taksille ja kysyi huolissaan. - Seikka, mitä potkulaudalle on tapahtunut?