Pienenpienet demarit

Kehun, silläkin riskillä, että saattavat ylpistyä: julkinen terveydenhoito toimii hyvin. Menin Herttoniemen sairaalaan käsileikkaukseni jälkeen toimintaterapeutille. Menin bussilla. Kehun nyt vielä Helsingin julkista liikennettäkin, silläkin riskillä, että saattavat ylpistyä. Yhdellä vaihdolla matka Arabianrannasta Herttoniemen sairaalaan toimi hyvin - lähes yhtä nopea kuin taksi, mutta halvempi.

Ehkä minun sisälläni sittenkin asuu pikku demari.

Matkaan oli kuitenkin tulla mutka. Vaihdoin Viikissä bussiin nro 79. Bussiin mennään aina etuovesta: kuljettaja näkee, että kaikki maksavat matkansa. Tämän bussin etuoveen oli lätkästy kaksi tarraa, toinen oli kielletty ajosuunta ja toinen nuoli, joka osoitti takaovelle. Kysyin kuljettajalta saako tästä tulla sisään. "Saa tulla. Tarrojen pitäisi olla sisäpuolella, jotta matkustajat eivät poistuisi etuovesta."

Ovela juoni. Minä ainakaan en enää koskaan poistu etuovesta: sen verran hyvä muistijälki kokemuksesta jäi.

Olen muuten muuttanut mieltäni: paras paikka linja-autossa ei ole etupenkki, josta näkee maisemia. Paras paikka on auton keskiosassa, jossa näkee ihmisiä. Ihmisiltä kuulee hyviä tarinoita, jos uskaltaa alkaa juttusille. Isoäiti kertoi ratikkamatkastaan tyttärenpoikansa kanssa: - Tulimme Linnanmäen kohdalle. Poika näki maailmanpyörän ja sanoi: Nyt minä tiedän missä on maailman keskipiste.

No! Minä olen aina luullut, että maailman keskipiste on oma napa. Vai onko kukaan koskaan kuullut yrityksestä, joka olisi mennyt konkurssiin siksi, että sen työntekijät olivat huonoja. Ei ole historian kirjoista tullut luettavakseni tekstiä, että sota olisi alkanut, koska kansalaiset halusivat tapella.

Tänään luin Iltalehdestä, että SDP:n puheenjohtaja Antti Rinteeltä vaaditaan jättikorvauksia. Juttu liittyy aikaan, jolloin Antti oli Pron puheenjohtaja ja lakkoon 2011. Järkytyin. Lehden jutussa Antti puolustelee kantaansa: "Ja kuinkahan paljon paperiyhtiöt säästivät sähkössä ja raaka-ainekustannuksissa lakkojen aikana?"

Järkytyin. Tuottavuusloikka syntyy sillä, että kaikki menee lakkoon, säästyy sähköä ja muita kustannuksia. Kalastellaan, poimitaan marjoja ja poltellaan kynttilöitä. Sisälläni ei sittenkään taida asua edes pienenpientä demaria.