Nimettäisiinkö Levin Etelärinne Levin Anttirinteeksi ?

Kirjoitin ensimmäisen blogini marraskuussa 2013. Reilun kolmen vuoden aikana julkaisin 262 blogia.  Alkuun kirjoitin ahkerasti ja julkaisin ehkä kaksikin blogia viikossa, mutta reilu vuosi sitten kirjoittamisen tahti hiljeni. Aivoverenvuoto viime vuoden alussa ja lonkkaleikkaus kesällä: potkulauta pysyi huhtikuun alkuun taloyhtiön pyörävarastossa.

Blogejani on luettu lähes 63 000 kertaa = keskimäärin noin 240 lukijaa/blogi. Luetuin blogini on "Herrojen kapina Kittilän juntteja vastaan" - 3359 lukijaa. Kirjoitin lokakuussa 2014: "Hyvä Herra Antti Rinne, koska ilmeisesti hintaero (rinnehissien) ei voinut olla syy Palosaaren erottamiseen ja Kittilän, pienen lappilaisen kunnan elämän sotkemiseen, mikä se oli?" Ei ole Antti kertonut.

Kirjoitan tätä blogia sunnuntaina, vaalipäivänä. Eduskuntavaalien tulokset tiedetään tänään illalla. Ennen vaaleja TV1:n A-studiossa haastateltiin asiantuntijoita. Ohjelmassa yksi asiantuntijoista, Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö, piti mahdollisena, että Antti Rinne laskee pääministeriksi. Jäin arvailemaan tarkoittikohan tutkimuspäällikkö sanoa, että Antti Rinne laskettelee pääministeriksi. Oli miten oli, Levin Etelärinne, johon uusi tuolihissi tilattiin, voitaisiin ristiä uudelleen tai antaa sille vaikka lempinimeksi Levin Anttirinne - pääministeri kulauttaisi ristiäisissä pullollisen shampanjaa.

Nyt jatkan kirjoittamista ja on maanantai, kaunis aurinkoinen kevätpäivä. Ja eduskuntavaaleissa kävi kuten tutkimuspäällikkö ennakoi: Antti Rinne lasketteli maaliin, ei tosin niin suurella marginaalilla kuin mielipidemittauksissa ennustettiin, mutta kuitenkin.

Hyvä päivämäärä juhlia Levillä on elokuun ensimmäinen lauantai: Summitissa tunturin laella on K65 illallistanssiaiset, tänä vuonna Kittilän ihmiset ry:n 10-vuotis juhlatanssiaiset. Päivällä on pelattu hyväntekeväisyys golf, jolla tuetaan Kittilän ihmiset ry:n toimintaa - golffarit on kutsuttu Summittiin eikä ikärajoitus koske heitä.

Uskon , että myös Antti viihtyisi juhlissa tunturin laella.

Pipot kireinä Kittilästä

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea Stokkalta Eleonoralle hukkuneen pipon tilalle uuden, semmoisen joka ei ole villaa eikä kiristä. No, olisihan se järjetöntä ostaa 3-vuotiaalle pipo, joka kiristää: saattaisi olla tiukkapipoinen vielä aikuisenakin.

Palasin Arabianrantaan pipon kanssa busilla. Samassa bussissa matkusti lastenvaunuissa 1,5-vuotias lapsi, joka vaunustaan kurkki ympärilleen, hymyili ja vilkutteli, mutta ei sanonut vielä sanaakaan. Googlettamalla sain kotona selville, että 2,5-3-vuotiaana lapsen sanavarasto on noin 1 000 sanaa ja  6-vuotiaana jo 15 000 sanaa. Vuosia tulee lisää, luetaan, opiskellaan ja sanavarasto kasvaa.

Kotona selasin Suomen laki I-teosta (v.1985), lakitekstejä lähes 1 800 sivua,  Suomen laki II:ssa varmaan saman verran ja yhtä koukeroista tekstiä.

Kun näitä tekstejä päntää vuosia päähänsä niin ehkä lapsena opittu sanavarasto vaihtuu eikä varmasti tule mieleenkään hymyillä ja vilkutella bussissa vieraille ihmisille.

Maikkarilla pyörii hauska ohjelma Pitääkö olla huolissaan? Lainaan formaattia. Ensimmäinen kysymys tulee huhupuheena Kittilästä. Nimimerkki "Kyllä mieki tästä asiasta jotaki tiiän" kysyy: - Pittääkö olla huolissans, kun jo television viiheohjelmassa (Uutisvuoto) pilkathan meän kuntapäättäjiä?

Panelistimme, Kittilän entinen varavaltuutettu vastaa: - Koko jupakka alkoi, kun Antti Rinne antoi Jouni Palosaarelle potkut. Potkuja Rinne perusteli sillä, että oli syyttä epäillä jotain, koska Palosaaren esittämän rinnehissin hinta oli korkeampi kuin Ari Aspian oma-aloitteisesti etsimän vaihtoehdon hinta.

- No, nyt on vuosia kirjoiteltu, eirityisesti Suomen Kuvalehti, kunnanjohtaja Anna Mäkelän erottamiseen liitttyvistä muotovirheistä. Ketään ei ole kiinnostanut selvittää mitä alussa tapahtui. Yksikään tiedotusväline ei ole edes ollut kiinnostunut tietämään kuinka kalliiksi Rinteen ja Aspian valitsema rinnehissi lopulta tuli.

Vastaan kysyjälle "Kyllä mieki tästä asiasta jotaki tiiän", että kyllä on syytä olla huolissaan.

Toinen kysymys tulee juoruna Kauniaisista. Nimimerkki "Ihan pihalla" kysyy: - Jos painojulkaisu väittää olevansa puolueeton, mutta kuitenkin ajaa selvästi esim. jonkun yksityisen henkilön asiaa, onko siitä syytä olla huolissaan.

Toinen panelistimme, eduskuntatoimittaja ja junttamies 1960-luvulta vastaa: - . Jos totuutta vältellään kavereiden auttamiseksi, niin kyllä siitä on syytä olla huolissaan.

Yliherkkyys lisääntyy

Eilen satoi vettä, viime yönä satoi vettä ja aamulla Rouva katsoi täsmäsäästä, että muutaman tunnin kuluttua sataa taas vettä: - Nyt on pari tuntia hyvä sää ulkoilla. Potkulautamies saa hakea marketista mustikkamehua.

Olimme pelanneet aamulla yli tunnin yhdessä tietokoneella spider-pasianssia. Teemme työtä vuorotellen. Olemme kehittäneet peliin omia välitavotteita ja kun saamme pelin edetessä kortit haluamamme järjestykseen, lyömme ylävitoset. Me keskustelemme ja meillä on hauskaa. Suosittelen muillekin yli 40 vuotta aviossa olleille pareille.

No, tänään siirsin patavitosen herttakutosen alle vaikka patakutonenkin olisi ollut vapaana. Rouva huomautti tästä. - Sorry! Olin omissa ajatuksissani. Pieni tauko: - En minä kenenkään muun ajatuksissa pysty olemaankaan.

Että pystyisi miettimään toisen ihmisen ajatuksissa pitäisi olla erittäin, erittäin tunneyliherkkä.

Googletin yliherkkyydestä ja se määritellään mm. niin, että kyse on "immunologisen järjestelmän ei-toivotuista reaktioista johtuva epämiellyttävä  reaktio elimistön ulkopuolista ainetta kohtaan". On myös aistiyliherkkyyksiä ja mm. tunneyliherkkyys.

Hesarissa oli äsken juttu tuoksuyliherkkyydestä, joka "pahimmillaan johtaa jopa sosiaaliseen eristäytymiseen". "Allergia- ja astmaliitto muistuttaa, että hajusteita pitäisi käyttää maltillisesti." Mielipiteitäkin pitäisi käyttää maltillisesti. Psyykkinen yliherkkyys vaikuttaa kuin tunteesi olisivat "aina räjähtämäsillään".

On naapuriyliherkkiä, maahanmuuttajayiherkkiä ja demareille taitaa olla kehittymässä anttirinneyliherkkyys.

Pienenpienet demarit

Kehun, silläkin riskillä, että saattavat ylpistyä: julkinen terveydenhoito toimii hyvin. Menin Herttoniemen sairaalaan käsileikkaukseni jälkeen toimintaterapeutille. Menin bussilla. Kehun nyt vielä Helsingin julkista liikennettäkin, silläkin riskillä, että saattavat ylpistyä. Yhdellä vaihdolla matka Arabianrannasta Herttoniemen sairaalaan toimi hyvin - lähes yhtä nopea kuin taksi, mutta halvempi.

Ehkä minun sisälläni sittenkin asuu pikku demari.

Matkaan oli kuitenkin tulla mutka. Vaihdoin Viikissä bussiin nro 79. Bussiin mennään aina etuovesta: kuljettaja näkee, että kaikki maksavat matkansa. Tämän bussin etuoveen oli lätkästy kaksi tarraa, toinen oli kielletty ajosuunta ja toinen nuoli, joka osoitti takaovelle. Kysyin kuljettajalta saako tästä tulla sisään. "Saa tulla. Tarrojen pitäisi olla sisäpuolella, jotta matkustajat eivät poistuisi etuovesta."

Ovela juoni. Minä ainakaan en enää koskaan poistu etuovesta: sen verran hyvä muistijälki kokemuksesta jäi.

Olen muuten muuttanut mieltäni: paras paikka linja-autossa ei ole etupenkki, josta näkee maisemia. Paras paikka on auton keskiosassa, jossa näkee ihmisiä. Ihmisiltä kuulee hyviä tarinoita, jos uskaltaa alkaa juttusille. Isoäiti kertoi ratikkamatkastaan tyttärenpoikansa kanssa: - Tulimme Linnanmäen kohdalle. Poika näki maailmanpyörän ja sanoi: Nyt minä tiedän missä on maailman keskipiste.

No! Minä olen aina luullut, että maailman keskipiste on oma napa. Vai onko kukaan koskaan kuullut yrityksestä, joka olisi mennyt konkurssiin siksi, että sen työntekijät olivat huonoja. Ei ole historian kirjoista tullut luettavakseni tekstiä, että sota olisi alkanut, koska kansalaiset halusivat tapella.

Tänään luin Iltalehdestä, että SDP:n puheenjohtaja Antti Rinteeltä vaaditaan jättikorvauksia. Juttu liittyy aikaan, jolloin Antti oli Pron puheenjohtaja ja lakkoon 2011. Järkytyin. Lehden jutussa Antti puolustelee kantaansa: "Ja kuinkahan paljon paperiyhtiöt säästivät sähkössä ja raaka-ainekustannuksissa lakkojen aikana?"

Järkytyin. Tuottavuusloikka syntyy sillä, että kaikki menee lakkoon, säästyy sähköä ja muita kustannuksia. Kalastellaan, poimitaan marjoja ja poltellaan kynttilöitä. Sisälläni ei sittenkään taida asua edes pienenpientä demaria.

 

Kittilän markkinat

Autoilimme Rouvan kanssa Lappiin, Kittilään. Minulla on tapana lehtiä lukiessani repiä irti ja taltioida mahdollista myöhempää käyttöä varten jutut, jotka kolahtavat ja uskon, että voin siteerata niitä blogissani. Otin koko nivaskan mukaan Kittilään ja perillä sitten siivosin suurimman osan roskakoriin.

En usko, että tässä nyt kävi niin kuin Taidehallin taannoisessa näyttelyssä: Taidehallin siivooja siivosi vahingossa pois taiteilijan performanssiin tarvittavan materiaalin. Taidehallin johtajan mukaan kyseessä oli "talon sisäinen tiedonkulkuvirhe".

Eikös olekin ihmeellistä: tietoa tulee ja sitä tulvii ja se kulkee erilaisia reittejä. Kittilää ja sen vaaleilla valittuja päättäjiä media on jo puolitoista vuotta riepotellut tunturiänkyröiksi ja lappilaisiksi suhmuroijiksi. Koko soppa alkoi syksyllä 2013. Antti Rinne erotti Jouni Palosaaren ja Kittilän kunta erotti kunnanjohtajan ja Levi Ski Resortin hallituksen ja siinä mukana meni Antti Rinnekin.

Hotelli Levitunturin johtaja muuttaa Imatralle. Levin ja Imatran kylpylähotellien tausta on sama: ammattiliitot. Valtio rahoitti RAY:n kautta Imatran Kylpylää sen 47 miljoonan markan alkuinvestoinnissa 37 miljoonalla markalla. Tämmösillä tuilla me kaikki alkaisimme yrittäjiksi. Kyllä sitten olisi kiva pienellä paikkakunnalla tuntea olevansa iso herra.

Olen kovasti miettinyt miten Suomen Kuvalehti ja sen kirjoituksia lainannunut media on vaikuttanut kittiläläisiin. Huokaisen helpotuksesta. Olimme Rouvan kanssa viime torstaina Siitosen kylässä Kittilän Kesämarkkinoiden avajaisissa. Kyläläiset olivat porukalla järjestäneet, lapset mukana, ohjelman. Vieraita oli eri puolilta suurta kuntaa. Kyläpäällikkö tarjosi meille 15 vuotta vanhaa hillapontikkaa - kyllä oli hyvää. Kiitos!

Sunnuntaina kävimme markkinoilla Kittilän keskustassa. Tunnelma markkinoilla oli hyvä. Kairan Laulajat lauloivat, Mandoliinimiehet soittivat, mieskuoro Kulvakot (kulvakko: rykimäkauden uuvuttama hirvas) esiintyi ja monet muut. Kittilässä on paljon lahjakkaita soittajia, laulajia, taiteilijoita. Ihmettelen, miksi etelän varesten piti käydä täällä raakkumassa.

Juha Ristamäki kirjoitti Iltalehdessä laajan artikkelin Kittilä-farssin taustoista. Kohta, kun olimme saapuneet Kittilään, minulle kerrottiin, että "se Ristamäki on saanut potkut". Ajattelin, että tästähän saa hienon blogin, jossa juorun lähteeksi ennenvanhaan olisi paljastunut sentraalisantra. Ei se tänään mene sillai, suusta suuhun. Joku oli vaan ihmetellyt facebookissa, että onkohan se Ristamäki saanut potkut, kun ei ole ilmestynyt uusia juttuja. Jos ei mollannut, niin toivoi lisää juttuja.

Matkalla Kittilään markkinoille kyydissä ollut "änkyrä" kertoi, että Ristamäen kirjoituksen tultua julkisuuteen ihmisten "vouhkaaminen" loppui. No, mitä nyt Suomen Kuvalehti vielä jaksaa jatkaa.

Toteutuvat vaaliennusteet: aikamatka menneisyyteen?

Rouva totesi, että Potkulautamies saa käydä Hietalahdessa ja paluumatkalla pysähtyä Hakaniemessä kalaostoksille halliin. Meillä Helsingissä on hyvä julkinen liikenne: tämäkin reissu sujui kutosen ratikalla mennen tullen. Mennessä Stokkan kohdalla ratikkaan tuli vanhahko pariskunta, rouva kantoi kevyttä untuvatyynyä ja herralla oli kummassakin kädessä monta keltaista Hullujen Päivien kassia. Sain ahaa-elämyksen ja ymmärsin mihin meitä vanhoja ukkoja tavitaan.

Kotona iltapäivän päätteeksi, saunan jälkeen, katselimme rouvan kanssa telkusta edellisen päivän vaaliohjelman uusintaa. En ymmärrä, minäkin olin aikanani eduskuntatoimittaja ja kirjoitin politiikasta, ja perustin tyhjästä yrityksen ja loin yli sata työpaikkaakin - en ymmärtänyt näiden poliittisten keskustelijoiden puheesta mitään. Puhuivat kyllä sujuvasti ja suurimman osan ajasta vielä yhtäaikaa.

Miettikää nyt tätäkin. Meillä on valtiovarainministerinä mies, joka on ay-liikkeen kautta ja tuella pyrkinyt ja taistellut itsensä politiikan huipulle. Nyt hän toistaa, että pitää luoda työpaikkoja ja saada vienti vetämään. No!, mitä tapahtui Finnairin tekniselle osastolle joitakin vuosia sitten. Minäpä kerron:

Finnairin tekninen osasto työllisti enimmillään noin 3 000 ihmistä. Teknisellä osastolla huollettiin monien ulkomaisten lentoyhtiöiden koneita: siis vientikauppaa. Kilpailu oli kovaa ja osaston kuluista piti säästää 30 miljoonaa. Ammattiliittojenkin kanssa neuvoteltiin. Pro (puheenjohtaja Antti Rinne) muiden mukana ei joustanut ja mitenkäs kävi: tekniseltä osastolta hävisi 2 000 työpaikkaa.

Finnairin koneiden ja moottoreiden perushuollot on nyt ulkoistettu - eikä muuten mihinkään halpamaahan, vaan enimmäkseen Sveitsiin. Miksi ihmeessä Sveitsiin, jossa on Suomeen verrattuna tuplapalkat. Miksi Sveitsissä kannattaa sekä valmistaa että huoltaa koneita. No!, ainakin siksi että Sveitsissä työntekijät ja yritysjohto ovat samalla puolella.

Nyt minä muuten ymmärrän senkin miksi aikanaan säädettiin tämä yksityisiä asujia koskenut jätevesiasetus eli paskalaki. Samoihin aikoihin valtio ja ministerin mieskin investoivat Talvivaaraan: päättäjät olivat kaukonäköisiä - se mitä Talvivaara vesistöjä sotkee sen yksityiset taloudet tasapainottavat puhdistamalla päästönsä paremmin. Kaukonäköistä toimintaa!

Potkulaudalla Arabiasta Hakaniemeen

Puuroryynit oli loppu. Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea puuroryynejä. Syyspäivä oli niin miellyttävä, että en pysähtynyt matkallani Arabian kauppakeskukukseen vaan potkin koko matkan Hakaniemeen ja takaisin. Olipa mukava matka. Jäi hyvä mieli. Jo kotipihassa pari ikäihmistä kokeili ja ihastui potkulautaan. Ensi keväänä meillä saattaa olla kasassa K60-potkulautajengi.

Potkulautaillessa on mukava antaa myös ajatuksen kuljeskella. Hermannin rantatiellä, kierrätyskeskuksen kohdalla, mieleeni pulpahti toimittajaurani ensimmäinen merkittävä uutinen: John F. Kennedy salamurhattiin Dallasissa. Tämä tapahtui vuonna 1963 22. marraskuuta - ei muuta kuin laakarotaatio seis ja etusivu uusiksi.

No, lähes 51 vuotta on kulunut. Olen ollut eduskuntatoimittaja. Minulla on ollut lehtimieskortti USA:ssa, Afrikassa, Lähi-Idässä. Vuonna 1975 perustin yrityksen. Haaveilin ja ajattelin, että joskus tiedon lisäksi voidaan välittää ymmärrystä. Eihän tiedolla ole mitään käyttöä, jos sitä ei ymmärrä.

Ajattelin, että jos aikoo ymmärtää yksityiskohtia, pitää nähdä kokonaisuus.

Näin minä ajattelin ja meinasin Sörnäisten rantatiellä törmätä lumikasaan. Lumiläjä ja siihen pystyyn isketty lumilauta olivat hitaasti sulava mainos. Ei Helsingissä missään muualla ollut lunta. Tosin pari päivää aikaisemmin lämpötila oli ollut pakkasen puolella ja maa paikoin hennosti valkoinen. "Onpa kauppiaalla ollut kova homma lunta kerätessään."

Kävin kysymässä: - Jäähallista.

Keinolumella Levinkin rinteitä on jo saatu laskettelukuntoon. Levin maailmancuppi on lähellä ja urheilutapahtuma onnistuu tänäkin vuonna. Toivottavasti kisayleisössä kukaan ei sekoile yhtä pahasti kuin viime vuonna.

Viime vuoden maailmancupin aikaan PRO:n puheenjohtaja Antti Rinne erotti Jouni Palosaaren. Nyt näyttää siltä, että tähän sotkuun ryhtynyt kunnanjohtaja Anna Mäkelä erotetaan - asia on esillä valtuustossa 17. marraskuuta. Valtuuston puheenjohtaja Inkeri Yritystä nyppii. Kukahan keksisi semmosen tiedonvälityksen, joka auttaisi ymmärtämään ihmiset uutisten takana, niin kuin Putininkin.

Lähellä Hakaniemen toria nuori nainen kysyi: - Missä on Hakaniemenkuja? Minä en osannut neuvoa eikä neuvoa osannut antaa paikalle osunut vanha pariskuntakaan. Sen sijaan meitäkin vanhempi rouva tiesi: - Se on tuo kadunpätkä tuossa, tien toisella puolella, vastapäätä.

Jäin vanhan pariskunnan kanssa vähäksi aikaa puhelemaan. Mies selvitti: - Olen asunut vuosia tuossa naapurissa enkä tiennyt missä on Hakaniemenkuja. Olen minä kuitenkin aina kotiin osannut!

Paluumatkalla muistin poiketa Arabian kauppakeskuksessa ja ostaa puuroryynit. Sain parilta vastaantulijalta myös neuvon: - Ota tuosta puusta, jossa on keltaisia siemeniä, pari oksaa, laita ne vaasiin ja aamulla ne on punaisia ja kauniita. Minähän otin.

Voi että kävi somesti!

On se kiva, kun ihmisellä on kavereita. Hakaniemen hallissakin, usein kun käy ja juttelee, niin tutuiksi tullaan. Rouva oli sanonut, että Potkulautamies saa hakea hallista kalaa ja vihanneksia. Lappasin tomaatteja paperipussiin ja maksaessa osoitin tomaatteja tiskillä: - Nämä on noita tomaatteja.

- Älä niitä ota, ota noita, kauppias neuvoi. "Noi toiset on parempia." Vaihdoin toiset tomaatit pussiin ja kyllä kannatti - en ole koko vuonna, en edes Pariisissa, saanut yhtä maukkaita tomaatteja.

Mutta eihän ne tomaatit kauan riittänyt. Piti hakea seuraavana päivänä lisää. - Noiko on niitä maukkaita tomaatteja? - Ei. Ne on täällä tiskin alla. Emme saaneet tänään lisää ja jäljellä on vain yksi laatikko ja siitä myydään vain niille, jotka osaavat kysyä.

Hyvät suhteet ja kaverit ovat hyödyllisiä. Kittilään, kepulaiseen kuntaan, valittiin, ei ainakaan suhteilla, kunnanjohtajaksi nainen, joka oli Kauniaisten (sekin vielä) vihreiden puheenjohtaja. Kaukaa katsellen elämä Kittilässä oli rauhallista kunnes vuosi sitten Levin maailmancuppiin tuli vieraaksi ay-pomo Antti Rinne.

Johan alko tapahtua. Antti puuhasteli Levillä muutaman päivän, erotti rinnehissiyhtiön toimitusjohtajan ja sen jäljiltä Kittilän kunta on vieläkin sekasortoisessa tilassa. Joku onkin jo ehtinyt arvuutella: Kauankohan menee, että tarmokas ministeri saa koko maan kaaokseen?

Jotain omituista maailmancupin aikaan ilmeisesti tapahtui, koska Antti Rinne on lehtihaastattelussa väittänyt, että häntä yritettiin painostaa pelottelemalla negatiivisella julkisuudella. Jos olisi juhlinut ja ollut kekkulissa, niin siitä nyt ainakaan ei olisi saanut mitään negatiivista julkisuutta, onhan se niin tavallista. Mistähän sitten? Arhinmäen mitalijuhlat Sotshissa on poikkeus. Niistä juhlista ei tosin aiheutunut kenellekään vahinkoa, mutta kivahan asiasta varmaan oli kirjoitella.

Levin maailmancupin jälkihöyryt veti sumuunsa myös Kittilän vihreän kunnanjohtajan. Anna Mäkelä on ollut napit vastakkain kunnan vaaleilla valittujen päättäjien kanssa. Nyt näyttää siltä, että Mäkelä saa potkut. Annaa varmaan lohduttaa tieto, että vanhat kaverit eivät ole jättäneet. Suomen Kuvalehti on antanut paljon palstatilaa ja tukevaa "tutkivaa" journalismia on julkaistu muuallakin.

Ylen Docventures on julistanut Tuntematon Sankari-kilpailun. "Todelliset sankarit liikkuvat varjoissa." Anna Mäkelä on asetettu ehdokkaaksi. Suomen Luonnonsuojeluliiton tiedottaja Laura Rantanen perustelee ehdokkuutta sillä, että Mäkelä on yrittänyt puuttua "suhrumointiin" ja että "epämääräistä päätöksentekokulttuuria on ihan kaikkialla". Missähän kunnassa Rantanen on, jos on, osallistunut kunnallispolitiikkaan?

Kunnanjohtaja Mäkelä ei ihan "varjoissa" ole liikkunut vaan lienee tällä hetkellä maan tunnetuin kunnanjohtaja.

P.S. Suomessa järjestetään ensi vuonna eduskuntavaalit.