tiistai 23. tammikuuta 2018

Jobo III

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa kirjoittaa blogin. Meilahdessa toimintaterapeutti oli neuvonut harjoittelemaan tavanomaisia päivittäisiä toimintoja.Aloitin kirjoittamisen Meilahden tornisairaalan 7. kerroksen ikkunan ääressä . Työotsikoksi kirjoitan yleensä Jono. Nyt vasemman käden sormet harhailivat n:n tilalle b:n ja työotsikoksi tuli Jobo.JoboIII siksi, että samat sormet poistivat kaksi kertaa kaiken siihen mennessä kirjoittamani.Toimintatrpia on rskasta.

 7. kerroksen ikkunasta ktseli ulos myös toinen huonekaverini Pekka: - Tänä vuonna ei varmaan kevätjäillä hiihdellä. Humallahden rannoilla vesi on peittänyt ohuen jään. Pekka muisti talvia, kun Töölössä pystyi lähtemään hiihtolenkille heti kotikerrostalon ulko-ovelta. "Lätkää pelattiin Mechelininkadulla. Paavo Nurmi, joka menestyi juoksijana ja liikemiehenä oli Töölössä pyörätuolista istuviltaan antanut narisevalla äänellä Pekalle neuvon:"Nuori mies.älä koskaan ala juokseeen! Tällaiseksi siitä tulee."

Toinen huonekaverini Olavi katseli mustelmia kyljessään ja siteerasi  - Vanhuus ei tule yksin.

Olavi on meistä kolmesta vanhin, kohta 90 v. Vaimonsa kuoleman jälkeen hän on asunut muutaman vuoden yksin kotona..Olin Meilahden tornisairaalassa viikon. Sinä aikana Olavia ei käynyt tervehtimässä yksikään sukulainen, kaveri tai naapuri, ei ketään. Olavi on vanha ja yksin.

Minut siirrettiin pari päivää sitten Meilahdesta Laakson sairaalaan kuntoutukseen. Pekka Pääsi kotiin perheensä luo. Rouva kävi Laaksossa kertomassa hyviä uuitisia: tyttäret ovat tulossa kodeistaan Yangonista ja Paiisista käymään Helsingissä - aiomme neuvotella minulle viikonloppulomaa sairaalasta. Pekkakin kävi ja kertoi Olavilta terveisiä.

Yli 10 vuotta sitten: rakensimme Leville rinteen juurelle ja golfkentän viereen komean mökin. Asuimmekin Kittilässä kuntalaisina muutaman vuoden. Rouva kirjoitti kirjoja. Eleonor, nyt 3 v, syntyi Pariisiin. Nuoremman tyttäremme häitä juhlitiin Bhutanissa, nyt hän ja Sami asuvat ja työskentelevät Myanmarissa.  Yngonista ja Pariisista on pitkä matka Helsinkiin ja matkaa vielä Helsingistä Kittiläänkin. Lisäksi Rouvan käynnit läkärissä ja terveyskeskuksessa ovat lisääntyneet. Viiden viikon välein hänelle tiputetaan päiväsairaalassa lääke suoraan suoneen. Matka  Helsingistä Kittilään on pidentynyt. Päätimme myydä Levin asuntomme.

Pääsimme maaliin. Tammikuun alussa lensin Kittilään lajittelemaan Tavaroitamme: roskiin, kierrätykeen tai  Helsinkiin. Kiitos Annikki ja Ilona avustanne! Lapin Muutto ja Kuljetus Oy pakkasi ja ajoi muuttokuorman Helsinkiin sopimuksen mukaan ja taidolla Suosittelemme.

Muuttokuorma lähti Leviltä torstaina. Perjantaina aamulla vasen käteni tärsi eikä vasen jalkani tukenut seisomistani..Juhani ja Minna olivat Levillä tutustumassa mökkiinsä. Juhani soitti hätänumeroon. Kiitos!Sain ambulanssilla kyydin Rovaniemelle Lapin keskussairalaan . jossa todettiin: aivoverenvuoto.Rovaniemeltä Jenni ja Minna ajoivat minut Ambulanssailla lähemmäksi kotia Meilahteen Hyin ajoivat, vuorotellen.

Rovaniemellä AVH-yksikössä kehostani lähti monta piuhaa huoneen seinällä oleviin monitoreihin. Ruudulla näkyvät käyrät ja numerot välittivät tietoja kehoni terveydentilasta.Yksikää piuha ei välittänyt tietoja elämänarvoistani.Fyysisen terveydentilan romahtaminen nostaa, ainakin kohtauksen saaneeen itsensä ajattelemaan muitakin kuin veriarvoja. Kuulostaa itsestään selvältä toteamus, että rahan ja menestyksen merkitys vähenee - perhe ja ystävät, ihmissuhteet, nousevat elämän arvoja mitattaessa korkealle. Tämän niin kuin monen muunkin itsestään selvyyden ymmärtäminen edellyttää, että sen kokee.Vaikea on ymmärtää sana rakkaus, jos ei ole rakastanut.

lauantai 6. tammikuuta 2018

Joulukuusi eli yli Loppiaisen



Rouva sanoin, että Potkulautamies saa hakea joulukuusen. Ostin pienen kuusen, joka oli istutettu juurineen kukkapurkkiin. En ehtinyt koristella pikkukuusta kunnolla: lähdimme koko perhe Toivakkaan Taulun kartanoon perinteiseen jouluun. Pikkukuusi jäi kotiin.

Taulun kartanossa nautimme: hyvää jouluruokaa, rekiajelua, joulupukki. Jouluvieraat kävelivät porukalla metsään kuusenhakuun. Löytyikin komea kuusi, joka kannettiin  kartanon ruokasalin nurkkaan ja koristeltiin komiaksi.

Kaunis kuusi. Kun joulun ja vuodenvaihteen juhlakausi on ohi, kuusesta kerätään koristeet odottamaan seuraavaa joulua ja  kuusi heitetään roskiin. Joulu pysyy mielessä kauan: imuri löytää lattialta kuivia kuusenneulasia vielä juhannuksena.

Palasimme Toivakasta kotiin Arabianrantaan. Kotona meitä odotti pikkukuusi, jota emme ehtineet kunnolla koristella. Ei hätää. Sillä aikaa kun me juhlimme joulua Toivakassa pikkukuusi oli alkanut itse koristella itseään.

Pikkukuusi oli kaunistautunut. Se oli kasvattanut uusia vihreitä neulasia. Kirkkaat vihreät neulaset, pienet punaiset tähtöset nauhassa ja pikkuruinen tähti latvassa - kaunein joulukuusi koskaan.

Vuosi vaihtui ja lapset  perheineen palasivat omiin koteihinsa. Me Rouvan kanssa olemme taas kaksin. Joulukuusi kasvaa ja ensi jouluna se on korkeampi. Me laitamme sen latvaan  suuremman tähden.







sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Etkot, juhlat, jatkot ja katkot

Olemme viettäneet ja vieläkin vietämme vuoden lopunajan juhlaputkea; itsenäisyyspäivä, pikkujoulut, Joulu, Uuusi Vuosi. Paljon on ollut juhlaa ja juhlamieltä, niin paljon, että on syntynyt uusi sanakin: etkot. "100-vuotisitsenäisyyspäivän suurimmat etkot".

Niin on ilo korkealla, että jenkan tahtiin voisi laulaa: ensin oli etkot, sitten juhlat ja jatkot ja lopuksi tuli katkot.

Juhlista arkeen. Rouva sanoi eilen, että Potkulautamies saa ajaa Rouvan Pösöllä Jorvin päivystykseen. Ajoin, mutta sairaala-alueella ajo autolla päivystykseen laittoi hitaan ja rauhallisen hämäläisen hermot lujille. Ei montaakaan autoa, mutta täysi kaaos.

Olin tutustunut jo edellisellä viikolla useampana päivänä Jorvin sairaala-alueen liikennejärjestelyihin. Päivystyksen lähellä on sisäänajo parkkihalliin. Pari kertaa yritin ajaa sinne. Parkkiautomaatti ilmoitti molemmilla kerroilla, että "liput loppu" eikä puomi auennut. Piti peruutella muualle.

Eilen en yrittänytkään päivystyksen puolelta parkkihalliin. Sairaalan kohdalla, tien toisella puolella oli edellisviikolla ollut väliaikainen parkkipaikka. Nyt se oli liputettu kiinni. Ajoin laajan sairaala-alueen toiselle puolelle, josta mennään Espoon sairaalaan. Otin parkkilipun, puomi aukesi K1:een ja parkkeerasin Pösön halliin, ihan lähelle puomia, josta "liput on loppu".

Väistin puomin ja kävelin päivystykseen ja myöhemmin takaisin halliin. Eipä siinä muuta liikennettä ollutkaan. ehkä siksi, että tie parkkihalliin ja ulos on varattu "huoltoliikenteelle". Päivystystä hallinnoi HUS ja parkkihallia Espoon sairaala.

lauantai 2. joulukuuta 2017

Kuullun ymmärtäminen on taitolaji

Potkulautamies sai taas käydä kaupassa. Olin alkuviikolla Helsingin keskustassa. Meille esiteltiin peruskorjattua eduskuntataloa ja puhuttiin samalla myös politiikkaa: Ja, ja, ja, tota, ja....- tällaiset ajatustauot ovat lisääntyneet. Lähdin tilaisuudesta, kun se oli kestänyt sovitut kaksi tuntia. Itsekseni en meinannut löytää ulos eduskunnan kahvilastakaan, vaikka olen istuskellut siellä työkseni, toimittajana - ja, ja se oli kohta 50 vuotta sitten.

Rouva oli sanonut: - Potkulautamies on valmiiksi kaupungilla ja saa hakea Stokkalta valmisaterian. No, Stokkan meals-tiskillä tutkin ensin salaatteja. Minä tykkään salaateista, joissa on rapua, Rouva ei niinkään. Kiinnitin huomioni "tuliseen rapusalaattiin". En ollut ennen nähnyt ja päätin ostaa pienen rasiallisen. Ehkä Rouvakin tykkäisi.

Kotona sain yksin maistella tulista "rapusalaattiani", jossa yllätys, yllätys, ei ollut ravun palaakaan. Kaivoin roskiksesta käärepaperin. Rikkirevityssä hintalapussa luki: "Tulinen papusalaatti".

Vatsa on meille kaikille rakas ja lähellä. Sen toiminta vaikuttaa mielialaan - suolistobakteerit on osa aivojen toimintaa. No, ei se kyllä näistä suolistobakteereista johdu, että kun viimeksi Levillä käydessäni ja kun odottelin Myllyn Äijässä lounastani luin Lapin Kansasta otsikon: - Lintilä laihtui, kun veronmaksajien rahaa säästyy.

Ajattelin, että onpa poliittinen päätöksenteko raskasta työtä. Luin uudestaan: - Lintilä ilahtui, kun veronmaksajien rahaa säästyy.

Kesällä ajelimme Rouvan kanssa Pösöllä Leviltä takaisin Helsinkiin. Pösössä on hyvä radio ja kuuluu hyvin, mutta joskus kuuluvuus heikkenee. Radiossa soitettiin musiikkia ja minä kuulin: - Olet ilmavaiva ilman suuntaa. Enkä edes ollut vielä syönyt "tulista rapusalaattia".

Kertosäkeessä kuulin uudestaan: - Olet ilmalaiva ilman suuntaa.

.
P.S. Kuulkaa nyt oikein: Hyvää Itsenäisyyspäivää!


lauantai 25. marraskuuta 2017

Lottovoittajan normaali päivä

Kävin tarkistamassa Veikkauksesta, olisinko voittanut. Olin - lähes 30 euroa. Kerroin iloisen uutisen Rouvalle, joka heti keksi sijoituskohteen rahoilleni. Olimme myöhemmin päivällä menossa kylään vanhoille ystävillemme ja tapana on viedä tuliaiseksi pullo viiniä. Rouva sanoi, että Potkulautamies saa käydä Alkossa ja ostaa pullon  Chateauneuf du Papea, vaikka maksaisi kolmekymppiä.

Alkossa kerroin kassalle, että voitin EuroJackpotissa ja että Rouva sanoi, että voiton saa käyttää pullolliseen hyvää viiniä. Kassahenkilö oli tilanteen tasalla ja kommentoi: - Hyvä, että et voittanut miljoonia.

Kassa myös lupasi, että ei kerro muille asiakkaille, että lottovoittaja kävi ostoksilla: tieto kasvaisi kateudeksi.

Pari päivää aikaisemmin olin kuullut maikkarista uutisjutun: Ähtäriin tuleville pandoille on valittu hoitaja. Pandoille on rakennettu Ähtäriin pandatalo 8 miljoonalla eurolla - ehkä kaikkien aikojen kallein kämppä Ähtärissä. Pandat ovat harvinaisia, heitä tullaan katsomaan ja ihmiset kehuvat naapureilleen: - Kävin katsomassa Ähtärissä pandoja.

Maapallolla on paljon tällaisia suljettuun luksukseen sijoitettuja harvinaisuuksia, joiden kämpät ovat kymmenen tai sata kertaa kalliimpia kuin pandojen kämppä Ähtärissä. Saudi-Arabiassa on kuninkaallisia, Vatikaanissa Paavi, Venäjällä Putin, Trump asuu Valkoisessa Talossa, Mugabe sai kenkää, Venezuela on ihan sekaisin, Pohjois-Koreassa ihaillaan johtajaa... Ja ihmiset kertovat toisilleen: - Minä näin sen.

Ähtärin pandojen hoitajalla on kokemusta sekä pieneläinten että suureläinten hoidosta. Hän opettaa pandoille niin kuin opetti delfiineillekin: ihmisen kanssa on mukava olla. Eläimiä koulutetaan "positiivisen vahvistamisen kautta" ja heitä palkitaan ruualla ja leluilla. Muutkin luksukseen suljetut kuin pandat, tarvitsevat samanlaista koulutusta: heitä jo palkitaan ruualla ja leluilla, mutta myös heille kuten delfiineille ja pandoille pitäisi opettaa, että ihmisten kanssa on mukava olla.


sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Naapuri lähellä ja naapuri kaukana

Rouva meni aamulla vaakaan, mutta vaaka ei toiminut. - Potkulautamies saa hakea kaupasta uudet patterit.

Potkulautailin iltapäivällä Arabian kauppakeskukseen Tokmanille. Olin lähdössä ylittämään tietä, kun vastaani käveli vanha nainen. Nainen kantoi kauppakassia ja pysähtyi viereeni: - On pakko levätä. Väsyttää ja joka paikkaa särkee.

Kysyin: - Eikö sinulle ole ketään, joka auttaisi ?

- Ei ole. Asun yksin. Kotipalvelusta saa vain kahviseuraa eikä SPR:stä sitäkään. Syön särkyihini kipulääkettä, ehkä liikaakin. Ehkä se väsyttää.

Hetken levättyään nainen taapersi eteenpäin. Minä kävelin 100 metriä kauppakeskukseen ja matkalla sain mielestäni loistavan idean: Kittilässä on Kittilän ihmiset ry, Arabianrantaan pitää perustaa  Arabianranan ihmiset ry.

Kotona aloin heti innokkaasti puuhaan etsimällä tilastoista taustatietoa. Touhusin niin kuin olisin keksinyt sote-uudistuksen. Netistä löysin tietoja, joiden mukaan Arabianrannan väkiluku vuoden 2017 alussa oli 7501. Kittilän väkiluku oli 6383. Niin ovat väestöltään samankokoisia kunta ja kaupunginosa, että Kittilässä toteutettu malli virkistää kunnan ikäihmisiä toimisi varmasti myös Arabianrannassa.

Arabianrannan pinta-ala on 0,67 neliökilometriä, Kittilän 8262, 92 neliökilometriä. Arabianrannassa väestötiheys on 11195 asukasta neliökilometrillä, Kittilässä 0,79 asukasta neliökilometrillä.

Illalla menin nukkumaan omien hyvien ajatusteni kanssa. Aamuyöllä sudenhetken aikoihin heräsin ajatukseen: minähän olen täys tollo ja idiootti - minun olisi pitänyt auttaa sairasta vanhusta kantamalla hänen kauppakassinsa hänen kotiovelleen.







lauantai 11. marraskuuta 2017

Kaurapuuroa ilman suolaa

Meille tuli tekstiviesti Marimekolta Herttoniemestä, että tilaamamme ruokapöydän mittoihin ommeltu joulupöytäliina on valmis haettavaksi. - Potkulautamies saa käydä hakemassa, Rouva sanoi.

Ajelin matkaan uudella pienellä Pösöllämme. Vein ensin vanhaa roinaa Kierrätyskeskukseen, jonka piha oli täynnä autoja: ajelin ympyrää. Kyllä pipo kiristyi. Jatkoin  Herttoniemeen Kalasataman kautta. Kalasatamassa on meneillään suuria rakennustöitä ja ihana aurinko valaisi suoraan silmiini enkä nähnyt yhtään viittaa, joka olisi auttanut itäväylälle. Ajelin taas ympyrää. Pipo kiristyi entisestään.

Marimekon kassalla yksi nainen levitteli ostoksiaan. Kysäisin kassalta pikaisesti, mistä haen pöytäliinan. "Tästä sen saa", kassa vastasi ja jatkoi edelläni olevan naisen ostosten käsittelyä. Nainen (henkilö), jonka tilaan olin lyhyellä kysymykselläni tunkeutunut, katsoi minua murhaavasti.

Edelläni etsittiin henkilön kanta-asiakkuutta. Hänen tietonsa olivat toisella etunimellä, mutta henkilö tarjosi ensimmäistä. Pitkään kassa haki ja löysi lopulta tiedot sukunimellä ja osoitteella. Nyt oli pipo tiukalla.

Lopulta sain joululiinan ja ajelin kotiin Viikin kautta. Matkalla pysähdyin Prismaan ostoksille. Pipon jätin autoon,

Prismassa nappasin ostoskoriin paketin Snellmanin superior savukinkkua. Toinenkin vanha mies tutkaili leikkelevalikoimia. Näytin savukinkkupakettia ja sanoin, että "tämä on hyvää". - Tiedän. Olen maistanut, mutta tänään ei ole juhlapäivä. Mies jatkoi: - Sinä olet aikuinen mies. Sinulle voin kertoa:

- Nämä leikkeleet eivät ole tarpeeksi suolaisia.

Kysyin, käytätkö leikkeleitä leivän päällä. Käytän, hän vastasi. Yritin neuvoa, että osta leivälle suolaista levitettä. Mies vastasi, että "ei onnistu, koska vaimo ei salli suolaisia levitteitä". Annoin taas neuvon, että "sirottele leivälle suolaa purkista". Tämäkään ei onnistu, "koska vaimo suuttuu, jos pöydällä on suolapurkki".

Viimeiseksi neuvoksi keksin: - Laita suolaa taskuun ja hae sitä sieltä mausteeksi huomaamatta vaikka kostuttamalla sormesi.

Keskustelu suolasta loppui tähän. Kysymykseeni, kuinka vanha sinä olet, mies vastasi: - Täytän kohta 80. Kyllä tässä iässä pitäisi saada nauttia ruuastaan. Kaurapuuro ilman suolaa ei ole hyvää.