Olen sanaton. Vierailimme, rouva ja minä Bhutanissa ja viikon olen miettinyt, mitä kirjoittaisin. Bhutaninkin taivas on sininen ja vuorten huiput valkoisia. Bhutan on kaunis maa.
Bhutanissa korkeusero on suurimmillaan 7 kilometriä. Pääkaupunki Thimphu on 2,5 kilometrin korkeudessa. Euroopan alpeilla metsä loppuu 1,5 kilometrissä, Bhutanissa 3 kilometrissä. Bhutanin luonto on rikas: 770 lintulajia, 200 nisäkäslajia, yli 5 400 kasvilajia. WWF suojelee Bengalin tiikeriä, lumileopardia.....
Rouvakin on alkanut suojella ympäristöä ja lopetti tupakoimisen. Hyvin on mennyt. Mutta kun tultiin Helsinkiin niin nikotiininappulat oli loppu. Minä lähdin potkulautailemaan ja hakemaan lisää nappuloita Viikin Prismasta. Meiltä Viikkiin vie varmasti yksi Helsingin kauneimmista reiteistä: yli Vanhankaupungin lahden ja edelleen pitkin kevyenliikenteen väylää. Valkovuokot kukkivat.
Mutta sitten mäen päällä, vähän ennen kauppakeskusta, hirveästi pölyä ja pahaa hajua. Jonkinlainen kierrätyskeskus, joka tuo mieleen kysymyksen: meillä on ollut kivikausi, pronssikausi, rautakausi ja kuulemma valistuksenkin aika, mikähän nimi meidän aikakaudellemme annetaan? Minä veikkaan, että roskakausi. Meillähän on roskapankkeja, roskalainoja, me syömme roskaruokaa ja jätettäkin syntyy.
Ja saattaahan se olla niin, että muutaman sadan vuoden kuluttua monimuotoista luontoa näkee vain vanhoissa elokuvissa, luontofilmeissä. Minä muistan vieläkin tunnelman, kun jonotimme Tampereella Kinopalatsiin katsomaan Disneyn tosielämän seikkailut sarjan menestyneintä luontoelokuvaa Erämaa elää (1953).
Nythän näitä luontofilmejä tulee televisiosta monena päivänä viikossa. Olen huomannut, että niissä kaikissa toistuu samat teemat: urokset tappelevat naaraista, muita tapetaan syötäväksi, omaa reviriiä puolustetaan ja laumaa johtava alfa-uros tappelee asemastaan.
Jokin aika sitten näin sellaisen dokumentin Afrikassa elävästä apinalaumasta, jonka turvallisuus perustui apinoiden suureen määrään. Nämä ihmisen sukulaiset siirtyivät ruuan perässä paikasta toiseen. Yhdellä tällaisella matkalla lauma pysähtyi hätääntyneenä. Luulin, että lähistölle olisi ilmestynyt saalistavia petoja. Ei. Lähistölle oli ilmestynyt vieraan lauman alfa-uros, joka oli häädettävä matkoihinsa.
Minusta on kiva kuvitella minkälaisen luontofilmin ihmisestä saisi. Jospa vaikka ulkoavaruudesta tulisi kameraryhmä dokumentin tekoon. Hakisivat vaikka älyllistä elämää, mutta eivät ymmärtäisi ihmisen puheesta mitään. Emmehän mekään tajua, miten delfiinit keskustelevat keskenään.
Nämä avaruusoliot sitten selvittäisivät vaikkapa suomenkielen ja saisivat ensimmäiseksi luettavakseen Ukrainan kriisin alkuvaiheessa julkaistun tekstin: "Erikoisjoukkoja käytetään aina ja kaikkialla, missä se on mahdollista. Tosiasialliset sotatoimet aloitetaan ja suoritetaan ilman sodanjulistusta, mikä on laillisen sodankäynnin perusehto."
Että laillinen sodankäynti. Taitaisivat oliot merkitä papereihinsa: ei älyllistä elämää.
kannatti kirjoittaa, vaikka hitaastikin.
VastaaPoista