Pariisissa Potkulautamies sai hakea lähikaupasta "näitä hyviä viinirypäleitä". No, minä lähikaupassa tutkin hedelmätiskiä ja olin kahden vaiheilla, ostanko vai enkö - eivät näyttäneet rypäleet yhtä makeilta kuin aikaisemmat. Siinä kun emmin, paikalle ehti pariisilaisrouva, nappasi yhden rypäleen suuhunsa ja maisteli. Minä kysyin: ovatko hyviä? Rouva pudisteli päätään eikä ostanut enkä ostanut minäkään.
Ei pidä ostaa sikaa eikä viinirypäleitäkään säkissä.
Linja-autossa tunnelma Pariisissa on ihan samanlainen kuin Helsingissäkin. Bussimatka Les Gobelinsilta Louvreen on kuin matkustaisi Helsingissä rautatieasemalta Arabianrantaan: kaikki mököttävät. Sitäpaitsi nämä pariisilaiset vasta tuppisuita ovat, eivät puhu bussissa edes kännykkään.
Pariisissa näkee, niin kuin Helsingissäkin, autoilevia, käveleviä ja polkupyöräileviä poliiseja. Täällä Pariisissa poliisit myös rullaluistelevat, eivät vielä kuitenkaan potkulautaile. Louvressa näimme kaksi poliisia rullaluistimilla ja minä kehotin rouvaa: - Mene niiden kainaloon, niin saadaan hyvä kuva!
Rouvaa piti vähän toppuutella, koska ei "olisi sopivaa tuppautua niiden kanssa kuvattavaksi", epäkohteliasta, muka. "Pitäisi ainakin kysyä lupa." Kysyttiin. Poliisit ilahtuivat. Otin kuvan. Eikä aikaakaan, kun poliisien kanssa kuvattavaksi haluavista syntyi oikein jono. Kaikki olivat iloisia, poliisit ja turistit.
Kysyä saa mitä vaan, kun kysyy kohteliaasti.
Perustimme vuosia sitten tytäryrityksen Pariisiin - toimii vieläkin. Olen vieraillut täällä usein: lentokentältä tai Eurostarin päätepysäkiltä taksilla hotelliin, sitten töihin, takaisin hotelliin ja sitten taas taksilla lentokentälle tai Gare du Nordiin.
Ja jotkut olivat jopa kateellisia: - Kun saat matkustaa niin paljon. Yhdelle tämmöselle kateelliselle kävi kuitenkin niin, että joutuikin omassa työssään matkustelemaan, Venäjälle, Amerikkaan, Aasiaan...Sitten alkoikin valitus: - On tämä jatkuva matkustelu kurjaa.
Tällä kertaa me olemme Pariisissa koko perhe. Meitä on nyt yksi enemmän, Eleanor, ensimmäinen lapsenlapsemme.
Helsingissä on nyt raikas syksyinen sää ja helppo hengittää. Rouva sanoi, että Potkulautamies saa käydä lähikaupassa hakemassa syötävää. Kotipihallamme isä nakkeli paperista taiteltuja lennokkeja kahden pienen lapsensa kanssa.
- Samanlaisia paperikoneita mekin pienenä rakentelimme, totesin ohikulkiessani. Isä ei paljon puhua pukahtanut ja uskon, että nuorempi lapsista ei montaa sanaa vielä osannutkaan. Kun palasin kaupasta, isä keinutti pienempää lasta pihakeinussa. Lapsi oli oppinut ainakin yhden uuden sanan. Ärrää sorautellen pienokainen toisteli keinun tahdissa: - Papparrrainen, papparrrainen.
Niinpä!
taas niin asian ytimessa <3
VastaaPoista