Dylanin lounas tarjoillaan noutopöydästä. Maksoin edulliset lounaamme, odottelin ja katselin hyörintää ruualla katetun pöydän ympärillä. Mieleeni muistui tapahtuma Nigerian pääkaupungissa Lagosissa vuonna 1969. Olin sunnuntailounaalla ison hotellin isossa ruokasalissa. Katselin jo silloin hyörintää ruualla katetun pöydän ympärillä.
Mieleeni on pysyvästi jäänyt mies, joka tasapainoili kukkuroilleen ahdetun ruokalautasen kanssa noutopöydästä takaisin omaan pöytäänsä. Olen usein miettinyt mitähän mies oli lautaselleen pakannut: alimmaiseksi jälkiruuan, päälle pihvin perunoiden kanssa, niiden päälle välipalat ja niiden päälle alkuruuan?
Nyt, 46 vuotta myöhemmin, kiinnitin Dylanissa huomioni pipopäiseen mieheen, joka leipiä sivupöydästä haettuaan ei malttanut odottaa vaan aloitti leipien syömisen jo matkalla takaisin omaan pöytäänsä. Mahtoi ressukalla olla kova nälkä, kun ei ehtinyt ottaa pipoa päästään koko ruokailunsa aikana.
Pipopääkin mätti alkuruokalautasensa kukkuroilleen. Eikä ollut ainoa. Pääruuaksi hän oli tilannut listalta hampurilaisen. Hampurilaisen ja ranskikset saatuaan pipopää kävi mättämässä noutopöydästä vielä tämänkin lautasensa kukkuroilleen.
En minä muuta, mutta olisi edes ottanut pipon pois päästään, että ei olisi erottunut joukosta. Tai ehkä oli samanlainen tapaus, josta rouva kirjoitti kirjassa Sairaan hyvä lääkäri: Ryhmä kandeja tulee, niin kuin opetukseen kuuluu, kohtaamaan potilaan, yksi päällään valkea lääkärintakki ja päässään muhkea pipo.
Vain vaikeasti kandidaatti suostuu ottamaan pipon pois päästään. Miksi? "Tää on osa mun persoonaa."
Joooo....olen miettinyt, että onko täällä Levilläkin joissakin työpaikoissa lämmöt laskettu niin alas, että työntekijät joutuvat pitämään vähintään pipoa päässä tiskin takana ?? vai tuliko kiire töihin, ei ehtinyt riisua kaikkia ulkovaatteita ?? jotenkin tuntuisi siltä, että se ei ehkä kuulu yleisöpalvelijan työasuun ??
VastaaPoista