Kolme Kimiä, kolme Bushia, mutta vain yksi Väyrynen

Rouva sanoi, että nyt Potkulautamies saa potkuilla Hakaniemen halliin ruokaostoksille: jääkaappi on Pariisissa vierailun ja pääsiäisen jäljiltä ihan tyhjä. Ei muuta kun menoksi, monta kilometriä tyhjällä vatsalla ruuan hakuun.

Pariisissa kävellessä oppi tarkkailemaan mihin jalallaan astui - piti varoa koirien jätöksiä. Arabianrannasta potkulautareitti Hakaniemeen kulkee Hermannin ja Sörnäisten rantateitä pitkin. Koskaan aikaisemmin en ollut nähnyt tällä matkalla jalkakäytävällä koirankakkaa. Pariisi opetti näkemään ja nyt näin - muutaman koirankakkakikkaran.

Ihminen näkee sen, mihin kiinnittää huomionsa.

Jani Kaaro kirjoitti Hesarissa hyvin, että "ei ole niin suurta tosiasiaa, että se pakottaisi ihmisen muuttamaan maailmankuvaansa". Vuonna 1954 joukko ihmisiä kokoontui rukoilemaan Chicagossa: paikallinen rouva oli saanut avaruudesta viestin ja ennusti, että suuri osa maapalloa tuhoutuisi valtavassa tulvassa. Uskovaiset olisivat kuitenkin turvassa, sillä avaruusolennot tulisivat hakemaan heidät lentävällä lautasella.

Hetki koitti eikä mitään tapahtunut. Uskovaisten vakaumus kuitenkin vain vahvistui: rukouksillaan he olivat pelastaneet maapallon tuholta!

Suomessa on eduskuntavaalit. Mainostoimistoille on töitä. Ideanikkarit keksivät sloganeita. Yksi ehdokas kampanjoi iskulauseella: Käynnistetään tämä maa. En tiedä miksi, mutta mieleeni tuli taas tapahtuma 1950-luvulta. Isäni oli ostanut käytetyn Bemarin ja ylpeänä näytti sitä naapureille. Kaikki yrittivät vuorollaan veivata auton käyntiin. Ei käynnistynyt. Kunnes yksi räkänokka kurkisti auton sisälle ja kysäisi: Onkohan siellä virta päällä.

Äkkiä äänestämään! Pohjois-Koreassa ei äänestetä. Siellä oli vallassa Kim ja sitten Kimin poika Kim ja nyt Kimin pojanpoika Kim. Yhdysvalloissa äänestetään ja siellä oli presidenttinä Bush ja sitten Bushin poika Bush ja nyt on mahdollista, että presidentiksi äänestetään kolmas Bush. Eikös olekin turvallista, että meillä on vain yksi Väyrynen.

Tulin kotiin ruokakassien kanssa Hakaniemestä, nälkäisenä. Söimme rouvan kanssa hallista tuomani ranskalaisen mereneläväkeiton, buillabassen. Vasta kun olin syönyt, huomasin, että rouva oli laittanut ihan nenäni alle, muutaman kymmenen sentin päähän kauniin kukkasen. Nälkäisenä olin huomannut vain keiton ja leivänpalan.

Kato itte: iloinen ja aurinkoinen pieni kukka.