Pitääkö tynnyrin olla tyhjä, että se kolisisi?

Olipahan reissu: Eleonoran syntymäpäiväjuhlat Pariisissa, ystäviemme kultahääpäiväjuhlat Englannissa, viisi päivää ja kolme lentoa. Ei lennot pitkiä olleet, mutta ruuhkat lentokentillä. Opin minä matkalla jotain uuttakin: kuinka pääsee eroon naispuolisista puhelinmyyjistä. Winchesterissä 86-vuotias ystävämme neuvoi, että pitää vastaukseksi heti kysyä: - Kuinka oma seksielämäsi sujuu?

Paluulennolla Helsinkiin vieressäni istui kiinalainen nainen matkalla Helsingin kautta Hong Kongiin. Nainen kertoi osaavansa yhden suomenkielisen sanankin: Moi! Oli oppinut sen poikaystävältään. Minulta ja Rouvalta hän kysyi: - Mihin aikaan te menette nukkumaan? Vastasin, että illalla klo 11 jälkeen. "Niin minunkin vanhempani. Hyvin terveellistä."

Helsingissä Rouvalla oli seuraavana päivänä muutaman tunnin vierailu päiväsairaalaan ja Potkulautamies sai käydä Arabian kauppakeskuksessa hakemassa ruokaa. Menin bussilla ja taas minut nolattiin. Bussin istumapaikat olivat kaikki varattuja. En ehtinyt kauaa seisoskella, kun nuori mies nousi ja tarjosi istumapaikkaa. Yritin ensin suomeksi selittää, että matkustan vain muutaman pysäkin välin. Nuorukainen ymmärsi vasta, kun selitin englanniksi. Kiitin.

Myöhemmin päivällä matkasin bussilla keskustaan. Istuin mielipaikallani etupenkissä ja näin minkä kuljettajakin näki. Lähestyimme ennen Kurvia suojatietä, jossa katua pyrki ylittämään keski-ikäinen nainen. Bussikuski hidasti jo vauhtia, kun vasemmalta pyyhälsi ohi henkilöauto. Auto ei pysähtynyt suojatien eteen ja keski-ikäinen nainen jäi puimaan sen kuljettajalle nyrkkiä. Linja-automme pysähtyi ja keski-ikäinen nainen taapersi suojatien poikki. Nainen ei heilauttanut kättään kiitokseksi.

Linja-auton kuljettaja oli maahanmuuttaja. Suomeen kotoutuminen on hankalaa. Miten voit oppia maan kieltä, jos kukaan ei sinulle puhu sitä? Toisaalta, turhan höpöttäminen on mennyt jo liiankin pitkälle. Ostat mistä tahansa mitä tahansa, niin aina kysytään: - Otatteko kuitin? Kuitti?

Tähän puhetulvaan olen kehitellyt ratkaisun. Neulotaan pipoja, joissa toisessa lukee: Kuitti! ja toisessa: Ei kuittia! Pääsisimme paljon vähemmällä höpöttämisellä.

Sitten on vielä semmosia niin kuin minä, että sanovat bussissa vieressä istuvalle: Päivää! Tähän puhetulvaan olen kehitellyt toisenlaisia pipoja: Toisessa lukee Moro! ja toisessa Haista itte!