sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Loistavaa palvelua VR:llä

Kävimme Tampereella 50-vuotisjuhlissa. Edestakaiseen matkaan Helsingistä Tampereelle käytimme kolmea erilaista liikennevälinettä: linja-autoa, henkilöautoa ja junaa.

Aloitimme matkan bussilla Arabianrannasta Helsingin rautatieasemalle. Arabian kauppakeskuksen pysäkillä odottaneet matkustajat leimasivat matkakorttinsa ja kuljettaja oli valmis sulkemaan ovet. Ei ollut montaakaan sekunttia lähtöön.

Lumisella jalkakäytävällä bussia lähestyi nuori mies, jolla oli varmaan ihan oikeasti kiire. Hän juoksi niin kovaa kuin kintuillaan pääsi. Rouvan kanssa jännitimme ehtiikö. Ehti takaoven kohdalle, etuoven kohdalle ja nipin napin vielä etuovesta sisään.

Taputimme käsiämme ja kehuimme: - Hyvin juostu! Nuori mies ilahtui kehuista. Muillakin oli hauskaa.

Helsingin rautatieasemalta matkasimme paikallisjunassa Tikkurilaan, josta saimme autokyydin Tampereelle. Automatkalla minulle kerrottiin, että Suomessa on ajokortin saadakseen harjoiteltava autokoulussa ajoa liukkaaksi rasvatulla pellillä. Eihän tämä voi olla totta. Sivistysmaissa ajokortin saa lähes ilman autokoulua harjoitusluvalla ja halvalla. Joko autokouluilla ja peltikauppiailla on tosi hyvät lobbarit ja maasuttajat, varmaan australialaisia, tai taas minua höynäytettiin.

Tampereelta palasimme Helsinkiin aikaisin aamulla sunnuntaina ICI-junalla. Hotellin vastaanotossa meitä informoitiin, että juna Helsinkiin lähteen tunnin välein, 9 minuuttia yli tasan, Olimme mielestämme ajoissa, mutta vaunun ovi ei auennut. Seisoimme asemalaiturilla tovin ja ihmettelimme, kun juna lähti liikkeelle.

Tuli ärtyisä olo. Puin veturin suuntaan nyrkkiä ja kiroilin ääneen. Kylä kannatti. Liikkeelle lähtenyt juna pysähtyi ja ovet aukenivat meille. Ensimmäinen ajatukseni oli: ei voi olla totta. Helsingissä linja-autotkaan eivät pysty samaan.

Junassa minulle selvisi, että aikataulun mukainen lähtöaika oli 7 minuuttia yli tasan. Ystävällinen konduktööri selvitti lisäksi, että hän aina tarkastaa kuljettajan kanssa, että kello on 15 sekuntia yli lähtöajan ja vasta sitten ovet suljetaan.

Meille ovet avattiin, koska "juna ei ollut vielä ehtinyt kovaan vauhtiin".

Voi että oli mukava paluumatka. Ohjelman tarjosi utelias pieni poika: - Äiti, mihin me mennään? Helsinkiin. Missä on Helsinki? Meren rannalla. Missä on melen lanta? Missä on meli? Vähän vanhempi veli vielä täydensi: - Onko Suomi saali?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti