Hain oman potkulautani, aikuisten potkulaudan, pyörävarastosta. Pihalla yksi napero, korkeintaan neljä vuotta, potkuili tällä pienellä muovisella potkulaudalla. Minulle hän kertoi, että "tämä ei ole minun potkulautani". "Tämä on lasten potkulauta. Minä olen jo vanha."
Lapsille potkulauta on vanha juttu. Luulen, että pian potkulauta on myös aikuisille tuttu. Potkulauta on sosiaalinen tapa liikkua. Koiran ulkoiluttajien kanssa keskustelu aloitetaan: onpa söpö koira. Potkulautamieheltä kysytään, mistä noita saa ostaa. "Eslalta".
Pariisin bulevardeilla perheet, kolme sukupolvea, ulkoilevat yhdessä potkulaudoilla. Vauhti on sopiva jokaiselle.
Kun liikkuu potkulaudalla ehtii nähdä ja kuulla. Viikin luonnonsuojelualueen reunalla kuulee luonnon ääniä, lintujen laulua, tuulen. Vähän urbaanimmassa ympäristössä kuulee myös luontoääniä. Matkalla Arabian K-supermarkettiin kuulin kun Arabian katufestareille telttaansa pystyttävä mies kertoi kavereilleen, että "pureskelin kolme toffeeta ja menetin kolme hammasta".
Pysähdyin. Ja kysyin, anteeksi, miten se tapahtui. "Pureskelin toffeita. Implanttiin tuettu silta irtosi. Onneksi en nielaissut siltaa ja se voitiin laittaa takaisin. Maksoi 5 000 euroa."
Pari päivää sitten, taas matkalla Viikkiin, jouduin Vanhankaupunginlahden ylittävän sillan jälkeen pysähtymään. Oikealta tuli eteeni joukko pieniä ihmisiä, tarhalaisia. Yksi hihkaisi: aikuisten potkulauta. Vilkutin. Kaikki yli 20 lasta vilkuttivat takaisin. Kyllä tuli hyvä mieli.
No, nyt on katseltu formuloita ja lätkän mm-kisoja. Aina kun kuvaan tulee yleisöä ja yleisö huomaa olevansa kuvassa, yleisö vilkuttaa - itselleen ?
Rouva totesikin, kun katselimme formuloita, että kaikki muu paitsi potkulautailu on turhaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti