Niin, ja kaksiteholasien käyttöön pitäisi myös opetella tottumaan: katseleeko omia askeleitaan rappusissa kauko- vai lukulinssien läpi. Että ei kompastuisi.
Komeisiin kehyksiin voi teettää linssit ilman voimakkuuksiakin, ikkunalasista. Silloin kun tupakanpoltto oli vielä muotia omaa viisasta persoonaansa saattoi korostaa silmälasien paksuilla tummilla kehyksillä, isopesäistä piippua imemällä ja miettimällä syvällisiä. Vaikuttavia valokuvia.
1960-luvulla yleistä oli, että maailmaa katseltiin ja nähtiin eriväristen linssien läpi. Silloisen ajan "kulttuuriälyköt" näkivät maailmansa punaisten linssien läpi.
Hesari kirjoitti huhtikuussa tekniikasta, että "keinomaailmoja luovat laitteet kehittyvät nopeasti". "Uusi näyttö luo lumemaailmaa." Keinotodellisuus tarkoittaa ympäristöä, jossa "todellisuus suljetaan kokonaan pois". Lisätty todellisuus tarkoittaa "tietokonegrafiikoiden lisäämistä ympäröivään maisemaan läpinäkyvien silmälasien tai näytön avulla".
Tässä ei mielestäni ole muuta uutta kuin tekniikka. Minä kyllä tykkäisin, että saisin sellaiset silmälasit, joihin olisi lisätty keinomaailmasta todellisuus, että näkisin 23 vuotta vanhan Volvoni uutuuttaan kiiltävänä Rolls-Roycena. Tällaisista älylaseista ei kuitenkaan olisi minulle suurta iloa jos naapureilla ei olisi samanlaisia laseja: myös heidän pitäisi nähdä Volvoni Rolssina.
Keinomaailmalaseilla voisin katsoa peiliin ja nähdä itseni taitavana poliittisena toimijana. Voisin vaikka kieltäytyä ensi vaaleissa presidenttiehdokkuudesta. Sama ongelma kuin vanhan Volvoni kanssa: monen muun pitäisi katsoa minua samanlaisilla laseilla.
P.S. Hyvää Juhannusta! Toivottavasti aurinkolaseille on käyttöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti