Leivällä päähän

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea Stokkalta vasikan filettä. No! Minä hain. Ja niin kuin aina, juttelin tiskin yli myyjien kanssa ja kassajonossa asiakkaiden kanssa. Stokka oli taas ilmoittanut uusista irtisanomisista, jotka nyt eivät kuitenkaan koskeneet asiakkaita palvelevaa henkilökuntaa. Onneksi.

Myyjätär kertoi, että kun jonot tiskien takana pitenevät, niin asiakkaat hermostuvat. "Yksi mies löi minua leivällä päähän." Nyt muutamalla toimivalla kassalla jonot olivat tosi pitkät: jäi paljon aikaa rupatella muiden jonottajien kanssa. Tein siinä taas kyselyn: - Onko kukaan kuullut yrityksestä, jolla menee huonosti tai olisi ajautunut konkurssiin siksi, että yrityksen työntekijät ovat huonoja. Ei ollut kukaan kuullut.

Kotona kannan ostokseni hissillä kahdeksanteen kerrokseen. Kuljen hissillä ylös ja alas. Ja joskus matkalle tulee muista kerroksista mukaan naapureita. Yleensä aina tervehdimme, juttelemme ja olemme kavereita. Joskus, onneksi hyvin harvoin, samaan hissiin tulee ruttunaama, ei hymyile eikä tervehdi.

Nuorempi tyttäremme ja vävy tekivät monta vuotta töitä Aasiassa. Häämatkallaan he tarpoivat  Etelä-Amerikan etelästä pohjoiseen. "Jokaisessa maassa kohtasimme vain ystävällisiä ihmisiä." Erityisen ystävällinen maa on Kolumbia, joka on huumeparoonin hävittyä kehittynyt monella tapaa edistykselliseksi maaksi. Iranista he viestittivät: - Täällä ihmiset on tosi ystävällisiä.

Minäkin olen kokenut saman. Afrikassa, Etelä-Amerikassa, Euroopassa, Aasiassa, USA:ssa olen tavannut vain ystävällisiä ihmisiä.

Ihmisen ihon väri voi olla mikä tahansa - suurin osa on mukavia. Ehdotankin uutta rotuerottelua, jos jotain erottelua pitää olla: erotellaan ihmiset ruttunaamoihin ja tavallisiin mukaviin ihmisiin. Ruttunaamoja on kaikenvärisiä. Ruttunaamat on vähemmistö, mutta niillä on valtaa, pelottavat.