Vuonna 1969 syksyllä olin Nigeriassa, jossa käytiin sisällissotaa - liittohallitus vastaan ibot. Nigerian presidentti Yagubu Gowon suostui pyyntööni haastatella häntä. Tiedotusministeriössä päätettiin, että ennen presidentin haastattelua minusta pidetään huolta kuin olisin valtion vieras: - Toimittaja saa käyttöönsä valtion limousinen ja kuljettajan.
Tasan 47 vuotta myöhemmin syksyllä Arabianrannassa Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea marketista puikulaperunoita ja ahvenfileitä. Päätin potkulautailla luonnonsuojelualueen reunaa Viikin Prismaan ja nauttia syksyisestä luonnosta keskellä Helsinkiä.
Paluumatkalla näin puista tippuneiden lehtien päällystämän polun päässä parkkipaikalla kaksi autoa. Autot olivat rinnakkain ja kummankin nokkapelti pystyssä. Toisesta autosta toiseen johti piuha. Autojen parissa hääräsi nuori afrikkalainen mies ja touhua seurasi nuori afrikkalainen nainen pieni lapsi sylissään.
Totesin, että on tainnut akusta loppua virta. "Niin on." Kerroin, että minulle kävi usein ihan samalla tavalla silloin, kun asuin Englannissa, tulimme lomalle Suomeen ja yritimme käynnistää autoa, joka oli ollut toimettomana kuukausia. "Ai. Oletko asunut Englannissa ?"
Jatkoimme keskustelua englanniksi ja kerroin olleeni Afrikassakin pari vuotta. "Ai. Missä siellä ?" Länsi-Afrikassa Senegalista Nigeriaan. "Ai. Minä olen Nigeriasta."
No, tietysti minun piti kertoa, että tapasin Nigerian presidentin, haastattelin häntä ja että hän teki minuun hyvin myönteisen vaikutuksen. "Voisimme voittaa sodan nopeasti, mutta kun palasin laivalla Englannista, jumala sanoi minulle, että minun tehtäväni on pitää Nigeria yhtenäisenä."
Nuori nigerialainen kommentoi minulle takaisin: - Minä olen ibo ja Gowon on itse paholainen. Meitä iboja sorretaan edelleenkin.
Hä! Kotona googlasin hakusanalla ibo ja opin, 47 vuotta kesti, että ibo oikeasti kirjoitetaan igbo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti