Menin tölkkien palautuskuitin kanssa Alkon kassalle: - Tänään on tilipäivä. 90 senttiä on pieni tili, mutta voithan sinä antaa koko kassankin. Sopiiko ? Kassa hymyili takaisin: - No ei sovi, en ihan varmaan anna. Minä siihen jatkoin, että etkö oikeesti, vaikka minä kauniisti pyydän.
Kauniisti pyytämällä ei taida pötkiä pitkälle. Rahalla kyllä saa: Yhdysvallat teki 1867 Venäjän kanssa kaupat ja osti Alaskan. Niin, ja rähisemällä ja röyhkeydelläkin saa. Saisinko minä ton Krimin ? Et varmaan saa ! Kädet ylös ja tyhjennä kassa, j-umalauta !
Entiseen aikaan hallitsijat pitivät etäisyyttä alamaisiinsa. Jotkut olivat saaneet valtansa jumalalta eikä heitä saanut katsoa. Kun ei saanut edes läheltä katsoa, niin kuinka olisi voinut nähdä, että kaiken kimalluksen ja juhlamenojen keskellä asustaakin vain pieni ihminen. Tämmönen asennoituminen on käytäntö vielä tänäänkin: kyllä on vaikea nähdä, että tittelin takana asustaakin vain pieni ihminen.
Informatioteknologia on kehittynyt huimasti. Naamoja tuodaan näytille niin, että niitä riittää jokaiseen makuun. Ei nyt ihan, mutta lähes 70 vuotta sitten näin maalla pikkukylän puheenaiheen ja julkkiksen: hevoset vetivät miestä heinähäkissä hoitoon. Paikallinen "heinähäkistä tuttu".
Maailman mahtavin valtio valitsee uutta presidenttiä. Eivät pidä ehdokkaat naamaansa kansalta piilossa. Me voimme Suomessakin seurata miten vaalikamppailu etenee, ihan hetki hetkeltä. Olemme saaneet tietää mm. sen, että ehdokas Trumpilla on taipumus puristella tuntemattomia naisia p-erseestä.
No, tiedonvälityksessä on tapahtunut vallankumous. Mitä se on meille opettanut ? Ei yhtään mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti