Yksin omien hyvien ajatusten kanssa

Sää Helsingissä lauhtui vesikeliksi ja minä ilmoitin Rouvalle, että Potkulautamies käy vaihtamassa Volvoon talvirenkaat. "Paluumatkalla poikkean Prismassa ja tuon kaljaa, maitoo ja majoneesia."

Euromasterissa ei ollut ruuhkaa eikä minun tarvinnut odottaa yhtään. "Aja autosi sisään ovesta kaksi!" Eikä renkaiden vaihtokaan kestänyt kauaa. Olin hyvin tyytyväinen. Toimistossa kaksi miestä istui palvelutiskin toisella puolella ja keskittyi paperitöihin. Maksoin laskun ja hihkaisin lähtiessäni kiitokseksi, että kylläpä sujui hyvin.

Tähän toinen mies tiskin takaa kommentoi: Jaa ! ja toinen mies: "Niin!"

Minä tietysti en voinut olla kommentoimatta: - Hei, teidän olisi tässä kohtaa pitänyt sanoa Kiitos!

Jälkeenpäin olen miettinyt, että olisiko heidän oikeasti pitänyt sanoa Kiitos! Heille oli ilmeisesti itsestään selvä asia, että "kaikki oli sujunut hyvin". Ehkä heidän yksitoikkoista työpäiväänsä olisi piristänyt, jos olisivat voineet sanoa: - Haista sinä ukko p-aska!

Ilman lupaa ihmisiä ei saisi häiritä heidän töissään, eihän. Ajatelkaa nyt vaikka linja-auton kuljettajaa, jonka Helsingissä odotetaan vastaavan joka pysäkillä, joka päivä, vuodesta toiseen autoon nouseville muka ystävällisille matkustajille heidän toteamuksiinsa: - Moro!, Hei!, Terve!, Huomenta!

Istuin kerran bussin etupenkissä, kun kuljettaja automaattisesti tervehti tulijoita: - Moi!, Moi!, Moi!,Moi!, Moi!....Kuuntelin tätä läheltä ja olin jo kolmannella pysäkillä kyllästynyt kuuntelemaan jatkuvasti toistuvaa moikkailua. Muistan, että vanhaan hyvään aikaan kun olin pieni ja juuri oppinut lukemaan, linja-autoissa oli kyltti: "Kuljettajan kanssa puhuminen kielletty."

Nyt voisi olla kyltti: "Kuljettajan ja kännykän kanssa puhuminen kielletty!"

No. Matkasin taas tänään bussilla Helsingin keskustaan. En tervehtinyt ketään, koska tuttuja ei ollut. Istuin yksin täydessä bussissa omien hyvien ajatusteni kanssa. Olo oli turvallinen: kuuluin porukkaan.