torstai 9. helmikuuta 2017

Kiitos! Kiitos! Kiitos!

Moro Olli! Kirjoitit, että sosiaalisessa mediassa ei pitäisi niin kauheasti keskittyä toisten haukkumiseen vaan kiittämiseen. Kiitos! Kiitos Rouva, että sanoit, että Potkulautamies saa hakea apteekista pussillisen lääkkeitä. Apteekkireissulla tapasin, ihan laskin, 11 ihmistä, joiden kanssa juttelimme pitkään. Kiitos, oli kiva jutella.

Hauskin ja villein keskustelu oli bussissa. Luokallinen pieniä Puistolan koulun oppilaita oli ollut retkellä ja tutustuneet leikisti työelämään. "Me kaikki teimme töitä. Saimme palkkaa. Siellä oli pankkikin." Keskustelin iloisten ja innostuneiden lasten kanssa. Lähtiessään yksi lapsista sanoi: - Kiitos, oli mukava jutella.

Tällä viikolla ajelin, koska oli hyvä keli ajella, Helsingistä Parkanon sairaalaan näyttämään anopille lasten lähettämiä kuvia. Anoppi tykkäs. Kiitos lapset!  Menomatkalla Parkanoon pysähdyin Tampereella ja kävin Nekalassa kuvaamassa varhaisen lapsuuteni maisemia: Nekalan kansakoulu on ihan samanlainen kuin 65 vuotta sitten. Kiitos ensimmäinen opettajani Irmeli Manninen tuestasi ja kiitos, että ei tarvinnut aloittaa opintietä homekoulussa.

Pysähdys oli antoisa matka menneisyyteen. Kuvasin Koskuentiellä Nekalassa talon, jossa aloin elää 72 vuotta sitten. Yhden paritalon mittainen tienpätkä on täynnä hyviä muistoja. Meidän taloamme vastapäätä on ns.Takon talo, jossa Pekka Salo (Ransu TV2) kasvoi ja jonka avonaiselle ikkunalle Pekan äiti oli laittanut leipomuksia jäähtymään. Minä olin taapertanut ikkunan alle ja kertonut: - Leipoo ne meilläkin, mutta ei ne mulle anna. Kiitos rouva Salo pullasta!

Jo toisen kerran, kun olen ajanut Tampereelle talvisessa korkeapaineessa, olen kaupunkia lähestyessäni törmännyt päästöihin, jotka harmaannuttavat maiseman kuin sumu. Kiitos, että opin ymmärtämään, miksi Pariisissa on korkeapaineen vallitessa epäterveellistä hengittää. Tänään oli korkeapaine, eikä tuullut. Sain ottaa kuvan meidän parvekkeelta Herttoniemeen: savu, joka tuli piipusta ei noussut ylös eikä tuuleen. Kiitos, sain hyvän kuvan (alla).

Viimeisen kiitokseni esitän Trumpille. Kiitos, että asetuit ehdokkaaksi ja että tulit valituksi. Presidenttejä ja kuninkaita ja jumalan edustajia maan päällä on perinteisesti lähestytty nöyrästi, katse maahan luotuna. Kiitos, että meillä alamaisilla nyt on ensimmäisen kerran mahdollisuus nähdä, että tavallisia mölliköitähän te valtaapitävätkin olette.

Kiitos!



3 kommenttia: