Tiedon tulva lisääntyy - ymmärrys ei

Formuloiden kilpakausi alkoi taas. Mekin Rouvan kanssa ajattelimme, että on mukava aamulla kahdeksan aikaan avata televisio ja katsella kuinka Bottas Mersullansa pärjää. Kilpa-ajon startti on jännää katsottavaa. Istuimme tv-tuoleihimme ja avasimme telkun. Hupsista - kisaa oli ajettu jo tunti.

No, on se lohdullista, että me ihmiset olemme sovussa pystyneet sentään jostain sopimaan, siirretään keväällä kelloja tunti eteenpäin ja syksyllä taas taaksepäin. Täysin turhaa, mutta kuitenkin.

Englannissa C äännetään niin, että suomeksi käännettynä se tarkoittaa näe. Joku fiksu on keksinyt sovelluksen CMore - näe enemmän. Maikkari on innostunut tähän enemmän näkemiseen ja formulatkin näytettiin nyt cmore-kanavalla. Kyllä näkyikin enemmän: tv-ruutu oli jaettu neljään pienempään kuvaan ja kaikilla oli erilaista nähtävää, yhdellä ruudulla jopa kehotettiin osallistumaan keskusteluun.

Tässä on paikka kehitellä tuotetta edelleen. TV-ruudun voi jakaa pysyvästi neljään osaan periaatteella maksa yksi saat neljä. Ihmisten tietomäärä lisääntyisi huikeasti, jos esimerkiksi tänään voisivat katsella töllöstään yhtäaikaa ohjelmia: Suomen kaunein koti, Syötävän hyvä Espanja, Myyntimies Jethro matkoilla ja Simpsonit (agentti tuli illalliselle).

Ja mikä mahdollisuus uutisille: yksi ruutu näyttäisi päivän isoimmat katastrofit, toinen kertoisi mitä isoja katastrofeja tapahtui päivälleen 10 vuotta sitten, kolmas uutisoisi päivän vaihtoehtoiset totuudet ja neljäs raportoisi kuninkaallisten ja julkkisten kuulumiset. Ja kaikki tämä yhdellä katselulla.

Maailman meno tehostuu. Hesarista luin otsikon: "Salamannopea kvanttietokone toteutuu luultua aiemmin - mallikappaleet tulevat jo tällä vuosikymmnellä". "Jos kvanttitietokoneet yleistyvät, ne voivat mullistaa maailmaa." Kvanttitietokone suorittaa useita laskutoimituksia yhtä aikaa.

Lisää informaatiota ja nopeasti. Jo nyt tieto kulkee nopeasti. Minä avasin tietokoneeni kun olin potkulautaillut markettiin - potkulautamies sai hakea puuroryynejä. Minulle oli tullut suuri määrä uutta informaatiota. Poistin tottuneesti roskapostit, yhteensä 49. Muutaman minuutin aikana roskaposteja tuli lisää, viimeisin:

"Uuno Turhapuron nettikasino antaa sinulle ilmaisia pyörityksiä. Lähettäjä: Sörsselsson."
 

Keväinen juhla- ja opintomatka Pariisiin

Rouvalla oli syntymäpäivä, jonka me vietimme iloisesti keväisessä Pariisissa. Tytär toi äidilleen syntymäpäiväruusut ja tyttärentytär (2v 5kk) poimi mummille puistosta kaksi pienempää kukkasta. Pienetkin kukkaset laitettiin veteen.

Pariisissa viettämämme pitkän viikonlopun jokainen päivä oli aurinkoinen. Ja ajatelkaa kuinka hyvä onni meillä Rouvan kanssa oli: ei lento Pariisiin eikä paluu kotiin osuneet Helsinki-Vantaan lakkopäiville. Ai että, saimme iloita siitäkin että järjestöherrojen keskinäinen valtataistelu ei sotkenutkaan meidän elämäämme.

Ranskassa ei lakkoiltu vaikka sielläkin äänestetään kohta vaaleissa.

Matkailu avartaa. Pariisissa opin, että kaupunki on keksinyt antaa hakemuksesta ihmisille lupia pitää pientä puutarhaa katujen varsilla kasvavien puiden juurella. Puiden juurella näkyy nyt pieniä aitauksia ja kun kevät ehtii pidemmälle niissä, ei ehkä porkkanoita mutta kukkaloistoa.

Opin minä Pariisissa senkin, että Ranskan viisi viimeaikaista presidenttiä on valmistunut samasta koulusta, Institut d`Etudes Politiques de Paris. Koulu perustettiin 1872 virkamiesten ja poliitikkojen opinahjoksi.

Koulua moititaan, että se luo ranskalaiseen yhteiskuntaan oligarkiaa ja skandaaleja. Koulu on kasvattanut presidenttien lisäksi pääministereitä, tietysti korkeita virkamiehiä sekä lisäksi pomot useimpiin Ranskan suurimpiin yrityksiin. Semmonen hyväveli-järjestelmä.

Suuresta maailmasta kannattaa ottaa opiksi ja panna vielä paremmaksi. Suomi on menettänyt kärkipaikkansa maailman valtioiden korruptiovertailussa. Viime vertailussa Suomi sijoittui vasta kolmanneksi Ruotsin kanssa.

Toinen kansainvälinen vertailu, jossa Suomi on ollut maailmanmestari on koulujen Pisa-tutkimus. Viime vuonna tyttöjen ja poikien yhteistuloksissa olimme vasta kolmas Viron ja Kanadan kanssa.

Rouva aukaisi juuri television ja sieltä kuuluu, että kansanedustajat kinaavat keskenään peruskoulutuksesta. Koulussahan opiskellaan elämää varten. Meillä kannattaisi lisätä demokratiaa ja tasa-arvoa, auttaa kansalaisia tukemaan toinen toisiaan ja ottaa jo peruskoulussa oppiaineeksi hyväveli-järjestelmä.

Linja-autossa pieni iso maailma

Voi että oli kaunis sunnuntai. Rouva kävi kävelyllä ja sanoi, että nyt pitää keksiä Potkulautamiehelle asiaa markettiin. Muistin, että maustepippurit on loppu. "Niin ja samalla saat tuoda sipulin." Olin tuskin potkulautaillut pihasta jalkakäytävälle, kun vastaan tuli mies ja koira. Mies pysähtyi ja kiristi koiran talutushihnaa. Minäkin pysähdyin.

- Mikä teidät pysäytti, kysyin. "Koira ei ole koskaan nähnyt tuollaista potkulautaa." Kutsuin koiran tutustumaan potkulautaan. Se tuli ja nuuhki. Nuuhki minuakin. Minä hymyilin. Koira heilutti häntää. Meistä tuli, jos ei ihan kavereita, niin tuttuja ainakin. Olipa söpö koira.

Tänään palasin Stokkalta kotiin bussilla. Rautatientorilta samaan tilaan bussissa tuli äiti lapsensa kanssa. Äiti kertoi, että vauva on 8 kuukautta ja hän aina nostaa matkan ajaksi lapsen syliinsä. "Hänelä on tapana vilkutella ja koska yleensä ei kukaan, nuoret eivät koskaan, vastaa vilkutukseen, lapsi osoittaa mieltään parkumalla." Minä vilkutelin ja hymyilin. Rattoisa bussimatka.

Rautatientorilta bussiin oli tullut muutaman vuoden ikäinen poika äitinsä kanssa. Lapsi varmaan tykkäsi meidän juttelustamme, koska siirtyi kohta Hakaniemen jälkeen bussin takaosasta samaan tilaan, jossa vauva, äitinsä ja minä keskustelimme. Pojan perässä tuli hänen äitinsä ja älykännykkä. Poika oli vähän rauhaton. Noukki roskan lattialta ja heitti sen takaisin, noukki taas ja heitti takaisin....

Äiti ja vauva poistuivat. Poika lopetti roskan kanssa touhuamisen ja teki aloitteen jutella: - Minulla on kaksi kotia.

Jäin jo seuraavalla pysäkillä. Lapsi ehti kuitenkin kertoa minulle, että "Toinen koti on tuolla ja toinen tuolla" ja osoitti bussin tulo- ja menosuuntiin. Vasta jälkeenpäin älysin, että minun olisi pitänyt jatkaa matkaani ainakin muutama pysäkin väli ja jutella.

Viime viikollakin palasin Helsingin keskustasta bussilla kotiin.  Alhaalla edessäni oli äiti kahden lapsensa kanssa. Vanhempi lapsista istui alhaalla edessäni vierellään nainen ja äitinsä katsoi vaunuihin nuoremman lapsensa perään. Edessäni istuvan lapsen toisesta jalasta puuttui kenkä.

Äitinsä meuhkasi: - Miten sinä kenkäsi hukkasit! Nyt saat kävellä kotiin ilman toista kenkää! Ei kun otetaan sinulta pois toinenkin kenkä, niin sinun on helpompi kävellä kylmässä lumisohjossa!

Vähän ennen kotipysäkkiä äiti otti "hukassa olleen" kengän lastenvaunuista ja laittoi sen tytön jalkaan. Lähtiessään bussista yksikenkäinen lapsi katsoi minua ja kertoi vieressään istuneesta naisesta: - Tätini.

Pienillä lapsilla on vain yksi selviytymiskeino: olla utelias, ennakkoluuloton ja rakastettava. Aikuisilla on lapsilta enemmän opittavaa kuin heille opetettavaa.

Laitan tähän alle kuvan, jossa aikuinen lukee lehteä linja-autossa. Tänään istuin ihan samalla paikallassa. Tyhjällä paikalla oli ilmaislehti ja nostin sen ja kysyin lehden jo lukeneelta: - Oliko siinä mitään asiaa? "Ei ollut!" Heitin lehden roskakoriin ja totesin: - Ympärilleen katselemalla oppii enemmän kuin lehtiä lukemalla.

Suomalaiset vientituotteet hakusessa

Siitä on jo noin pari viikkoa, kun Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea marketista ranskalaista jyväistä sinappia. Potkulautailin kurjaa säätäkin uhaten  Arabian kauppakeskukseen ja yllätyin, oikeastaan olin ällikällä lyöty: keskellä kauppakeskusta on JCDecauxin iso mainosnäyttö ja näytössä Samuli Edelman röhnötti suuren pöydän takana kädet levälään ja alla luki PRESIDENTTI.

Ei voi olla totta. Ihan samalla kuvalla Yle oli mainostanut lähes kaikkien ohjelmiensa välissä uutta sarjaansa. Kenellekään katsojalle ei varmasti ollut jäänyt epäselväksi, että uusi sarja on tulossa. Yle ei ilmeisesti uskonut, että sarja kerää katsojamenestyksen - piti satsata veromarkkoja tekemisen lisäksi ulkomainontaankin.

Kävin tänään Susannalla hieronnassa ja kerroin, että Rouvan kanssa jaksoimme katsella sarjan ensimmäistä osaa vajaat 20 minuuttia. Susanna sanoi, että "me jaksoimme vain viisi ensimmäistä minuuttia".

Ylen toiminta on viime aikoina ollut melkoisessa julkisuuden myllyssä. Muistan jostain lukeneeni, että maamme maine sananvapauden mallimaana on saanut ison kolhun. Ulkoministeri Timo Soinin mielessä maamme maine vapaan tiedonvälityksen ja demokratian mallimaana on edelleenkin vakaa. Se on niin vakaa, että Kiinassakin isännille piti kertoa, kuinka hienoja ja tuloksia tuottavia tämä demokratia ja lehdistön vapaus ovat.

Kaikki poliitikot Suomessa ovat sitä mieltä, että "vientiä pitää kehittää". Suomi on ihan oikeasti niin pieni maa, että tuotetaan täällä mitä tahansa, niin tuotanto mahtuu maailman markkinoille, jos vain osattaisiin myydä. En tiedä oliko Soini Kiinassa vientimatkalla, mutta koska Soinin mielestä Kiinassa ei ilmeisesti ole demokratiaa eikä sananvapautta, niin siellä on huikean isot markkinat näille palveluille.

Apua! Olen yksin!

Eilen oli kaunis aurinkoinen päivä eikä tuulikaan haitannut. Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea Hakaniemen hallista Ismon kaupasta tryffeliöljyä. Olin jo viikko sitten aloittanut potkulautakauden, huoltanut sen kevätkuntoon ja nautin ajatuksesta potkulautailla Hakaniemeen. Päivä meni kuitenkin täysin piloille: takakumi tyhjä. Hiekoituksen pienet terävät kivet olivat rikkoneet renkaan. Eipä juuri naurattanut.

Tänään päivä näytti aamulla tosi ankealta: pilvistä, kylmää ja kova tuuli. Ajelin aamupäivällä autolla Viikin Prismaan. Marketin ulko-oven vieressä seisoi tupakalla huomiohaalareihin pukeutunut nainen ja mies. Heidän selkänsä takana seinässä luki: KOIRAPARKKI. Huomautin, että "teidät  on jätetty koiraparkkiin".

Mies vastasi välittömästi, että "minä olen kaapelinvetokoira". Nainen veti hupun päähänsä. Kas, siinä oli kaksi korvaa kuin koiralla. Ja kyllä meitä kolmea nauratti.

Alkossa kävin tarkistamassa olisiko Rouvan mieliviiniä hyllyssä. Oli. Ostin ja aloitin kassalla keskustelun siitä kuinka suomalainen viinakauppias on ollut aikaansa edellä. Alkoholiliike otti oman kanta-asiakaskorttinsa käyttöön jo vuonna 1944. Ihan aito omistajakortti - kansa Alkon omistaa.

Viinakortti ei ollut muovia eikä asiakkaalle jaettu bonuksia eikä kanta-asiakasalennuksia. Ainakin yksi yhteinen piirre näiden nykyisten kanta-asiakaskorttien kanssa kuitenkin oli: asiakkaan ostokset rekisteröitiin tarkasti. Ja kyllä meitä viinakaupan kassan kanssa nauratti.

Myöhemmin päivällä menin bussilla keskustaan. Bussin etuosassa istui muutama lapsi ja heidän äitinsä. Lapset juttelivat äänekkäästi keskenään: lapsilla oli hauskaa, mutta myös asiaa: - Äiti, mulla on pissahätä! Mulla kans!

Otin alla olevan kuvan tällä samalla bussimatkalla. Kuvassa ihminen on sulkenut viereisen paikan laukullaan, "lähelläni ei ole tilaa". Jos hän olisi aito kuin lapsi, hän huutaisi: - Apua, minä olen yksin!

Hanaa!

Ihan tavallinen sunnuntaiaamu. Lueskelemme aamun lehteä. Maailma, josta  kuvin ja kirjoituksin kerrotaan, huokailuttaa. Menen täyttämään kahvikuppini, kun Rouva parkaisee: - 25 ihmisen työyhteisössä kukaan ei kysyttäessä tiennyt firman siivoojan nimeä!

Rouva luki Hesarista Juha-Pekka Raesteen kirjoitusta "Yksinäisyys töissä on vaiettu ongelma". Minäkin luin kirjoituksen ja sain tietää, että siivooja, jonka nimeä kukaan ei tietänyt, oli siivonnut työkavereiltaan jääneitä sotkuja yli 10 vuotta.

Myöhemmin päivällä Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea marketista kaljaa. Menin autolla ja otin mukaani kopan. Marketissa täytin kopan kaljatölkeillä - siihen mahtui nipin napin 16 tölkkiä. Kassalla koin tarvetta selitellä, että vien nämä kaljat ensinnä autoon ja palaan ruokaostoksille. Samalla vitsailin, että kopallinen kaljaa on raskas kantaa. "Kotona tulee hanasta kylmää ja kuumaa vettä, eikö talossa voisi olla kaljahanakin."

Tähän kassarouva: - Sehän olisi hyvä tuotekehittelyn paikka. Asutko kerrostalossa?

Vastasin, että asun ja oivalsin, että kaljahana kotona ei sittenkään taida olla hyvä idea: naapurit lappaisivat jatkuvasti kylässä.

Kassarouva totesi tähän, että "meidän talossamme tällaista ongelmaa ei syntyisi". "Meidän talossamme naapurit eivät edes tervehdi toisiaan."

Kiitos! Kiitos! Kiitos!

Moro Olli! Kirjoitit, että sosiaalisessa mediassa ei pitäisi niin kauheasti keskittyä toisten haukkumiseen vaan kiittämiseen. Kiitos! Kiitos Rouva, että sanoit, että Potkulautamies saa hakea apteekista pussillisen lääkkeitä. Apteekkireissulla tapasin, ihan laskin, 11 ihmistä, joiden kanssa juttelimme pitkään. Kiitos, oli kiva jutella.

Hauskin ja villein keskustelu oli bussissa. Luokallinen pieniä Puistolan koulun oppilaita oli ollut retkellä ja tutustuneet leikisti työelämään. "Me kaikki teimme töitä. Saimme palkkaa. Siellä oli pankkikin." Keskustelin iloisten ja innostuneiden lasten kanssa. Lähtiessään yksi lapsista sanoi: - Kiitos, oli mukava jutella.

Tällä viikolla ajelin, koska oli hyvä keli ajella, Helsingistä Parkanon sairaalaan näyttämään anopille lasten lähettämiä kuvia. Anoppi tykkäs. Kiitos lapset!  Menomatkalla Parkanoon pysähdyin Tampereella ja kävin Nekalassa kuvaamassa varhaisen lapsuuteni maisemia: Nekalan kansakoulu on ihan samanlainen kuin 65 vuotta sitten. Kiitos ensimmäinen opettajani Irmeli Manninen tuestasi ja kiitos, että ei tarvinnut aloittaa opintietä homekoulussa.

Pysähdys oli antoisa matka menneisyyteen. Kuvasin Koskuentiellä Nekalassa talon, jossa aloin elää 72 vuotta sitten. Yhden paritalon mittainen tienpätkä on täynnä hyviä muistoja. Meidän taloamme vastapäätä on ns.Takon talo, jossa Pekka Salo (Ransu TV2) kasvoi ja jonka avonaiselle ikkunalle Pekan äiti oli laittanut leipomuksia jäähtymään. Minä olin taapertanut ikkunan alle ja kertonut: - Leipoo ne meilläkin, mutta ei ne mulle anna. Kiitos rouva Salo pullasta!

Jo toisen kerran, kun olen ajanut Tampereelle talvisessa korkeapaineessa, olen kaupunkia lähestyessäni törmännyt päästöihin, jotka harmaannuttavat maiseman kuin sumu. Kiitos, että opin ymmärtämään, miksi Pariisissa on korkeapaineen vallitessa epäterveellistä hengittää. Tänään oli korkeapaine, eikä tuullut. Sain ottaa kuvan meidän parvekkeelta Herttoniemeen: savu, joka tuli piipusta ei noussut ylös eikä tuuleen. Kiitos, sain hyvän kuvan (alla).

Viimeisen kiitokseni esitän Trumpille. Kiitos, että asetuit ehdokkaaksi ja että tulit valituksi. Presidenttejä ja kuninkaita ja jumalan edustajia maan päällä on perinteisesti lähestytty nöyrästi, katse maahan luotuna. Kiitos, että meillä alamaisilla nyt on ensimmäisen kerran mahdollisuus nähdä, että tavallisia mölliköitähän te valtaapitävätkin olette.

Kiitos!