Pää pilvissä, missä jalat

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa käydä Arabian kauppakeskuksessa, jos sieltä löytyisi Eero Aarnion suunnittelemaan kovaääniseen (kvääk! kvääk!) keittiöajastimeen uudet patterit (V389) - ei löytynyt. Kotimatkalla Muotoilijankatua, sen toisella puolella, vastaani käveli mies pää pilven peitossa.

Mies tuli autolleen ja minä pysähdyin ihmettelemään. "En ole ikinä ennen nähnyt, että sähkötupakasta tulisi tuollainen pilvi." - Tämä on auttanut minut irti tupakasta ja tässä on monia eri makuja, joista tykkään. Juttelimme. Mukava mies.

Olin jo ehtinyt jatkaa matkaani, kun sain mielestäni loistavan idean, käännyin takaisin, koputin auton ikkunaan ja kysyin: - Saisinko ottaa sinusta ja pilvestä kuvan blogiini?

Ketä kuva (pää pilvessä, jalat irti maasta) voisi esittää? Ei ainakaan Helsingin kaupungin liikennesuunnittelijaa: ilkeämielisten mukaan hän liikkuu vain polkupyörällä.

Vuosia sitten kuva olisi hyvinkin voinut esittää Soneran johtajaa, joka haaveilee taivasosuuksista Saksassa.

Ja ihan varmasti kuva ei voi esittää byrokraattia. Byrokraatti ei pilven sisällä näkisi lukea säädettyjä ohjeita eikä määräyksiä. Pykäliä tutkiessaan hän saattaisi vielä tasaisella tiellä kompastua ensimmäiseen pieneen irtokiveen tai kuoppaan.

Eletty elämä on kivinen ja kuoppainen.

Ihan varmasti kuvassa voisi olla runoilija, kirjailija tai jopa TV-toimittaja. Heidän ammattinsa alkuun tarvittiin kirjapainotaitoa ja nyt sähköistä viestintää.

Jaakko Tahkokallio kirjoittaa Hesarissa kirjapainotaidon keksimisestä ja sen vaikutuksestasta. "Keksinnön tärkein hyödyntäjä oli kirkko." Massalukutaito vaikutti reformaation menestykseen, "jonka myötä Eurooppa ajautui siihenastisen historiansa tuhoisimpiin sotiin".

Voisiko kuvassa sittenkin olla Ylen TV-toimittaja, joka ideoi illan TV-uutisiin, ainakin ajallisesti suurinta juttua (monta ja ylivoimaisesti eniten minuutteja): Prinssi Philip on jäänyt eläkkeelle.

Hyvää mieltä on helppo jakaa

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea Clas Ohlsonilta ompelutarvikerasian.

Menin rautatieasemaa vastapäätä olevaan myymälään ja kiersin kaupan ainakin kolme kertaa ympäri. Toisella näistä kierroksista kuulin, kun rattaissa istuva vauva alkoi vääntää itkua: isänsä oli vauvan selän takana näkymättömissä hyllyrivin takana keskustelemassa myyjän kanssa. Katsoin vauvaa silmiin, hymyilin ja vilkutin. Hetken aikaa vauva tarkkaili ja hymyili takaisin.

Jonkin aikaa me ilmehdimme, vilkuttilimme ja hymyilimme toisillemme. Vanhahko nainen meinasi ohittaa meidät, mutta minä pysäytin: - Moro. Nyt olisi sinun vuorosi. Voitko jatkaa vauvan kanssa?

Nainen ryhtyi iloisesti hommiin: - Jos vauva alkaa itkeä, minä huudan sinut takaisin!

Seuraavana päivänä potkulautailin Hämeentietä Arabian kauppakeskukseen. Kutosen ratikka oli lähdössä pysäkiltä Arabiankadulta kääntyäkseen sitten Hämeentielle. Ratikan ovet olivat jo kiinni, kun iäkäs nainen yritti nopeuttaa kävelyään, ei apuvälineitä, mutta vaikeasti käveli. Ajattelin, että vanhus yrittää ehtiä ratikkaan.

Ratikan kuljettaja ajatteli samalla tavalla, odotti, aukaisi oven ja kun vanhus oli ehtinyt turvallisesti kyytiin, lähti matkaan. Vanhukselle tuli varmaan hyvä mieli, minulle ainakin tuli ja kun vilkutin ja peukutin ratikan kuljettajalle, huomasin, että hänellekin tuli hyvä mieli.

P.S. Meidän pihapiirin taloissa on viime viikkoina etsitty syitä vesivuotoihin. Pihassa on ollut meneillään monta työmaata yhtä aikaa. Otin niistä valokuvia ja liitän ne tähän otsikolla: Meidän pihan työmaat !

Yliherkkyys lisääntyy

Eilen satoi vettä, viime yönä satoi vettä ja aamulla Rouva katsoi täsmäsäästä, että muutaman tunnin kuluttua sataa taas vettä: - Nyt on pari tuntia hyvä sää ulkoilla. Potkulautamies saa hakea marketista mustikkamehua.

Olimme pelanneet aamulla yli tunnin yhdessä tietokoneella spider-pasianssia. Teemme työtä vuorotellen. Olemme kehittäneet peliin omia välitavotteita ja kun saamme pelin edetessä kortit haluamamme järjestykseen, lyömme ylävitoset. Me keskustelemme ja meillä on hauskaa. Suosittelen muillekin yli 40 vuotta aviossa olleille pareille.

No, tänään siirsin patavitosen herttakutosen alle vaikka patakutonenkin olisi ollut vapaana. Rouva huomautti tästä. - Sorry! Olin omissa ajatuksissani. Pieni tauko: - En minä kenenkään muun ajatuksissa pysty olemaankaan.

Että pystyisi miettimään toisen ihmisen ajatuksissa pitäisi olla erittäin, erittäin tunneyliherkkä.

Googletin yliherkkyydestä ja se määritellään mm. niin, että kyse on "immunologisen järjestelmän ei-toivotuista reaktioista johtuva epämiellyttävä  reaktio elimistön ulkopuolista ainetta kohtaan". On myös aistiyliherkkyyksiä ja mm. tunneyliherkkyys.

Hesarissa oli äsken juttu tuoksuyliherkkyydestä, joka "pahimmillaan johtaa jopa sosiaaliseen eristäytymiseen". "Allergia- ja astmaliitto muistuttaa, että hajusteita pitäisi käyttää maltillisesti." Mielipiteitäkin pitäisi käyttää maltillisesti. Psyykkinen yliherkkyys vaikuttaa kuin tunteesi olisivat "aina räjähtämäsillään".

On naapuriyliherkkiä, maahanmuuttajayiherkkiä ja demareille taitaa olla kehittymässä anttirinneyliherkkyys.

Haimme Rouvalle karvalakin Tallinnasta

Rouva sanoi, että lähdetään Tallinnaan hakemaan karvalakki. Rouva oli aikaisemmin tänä vuonna lyhennyttänyt turkkinsa Tallinnassa ja päättänyt teettää ylijääneistä palasista itselleen karvalakin.

Lähdimme karvalakin hakuun syyskuun 1. päivänä ja olimme perillä Tallinnassa vähän puolenpäivän jälkeen. Haimme karvalakin - hyvin oli tehty. Olimme varanneet itsellemme myös hemmottelua: rouvalle kasvohoidon ja hiusten värjäystä, minulle jalkahoidon ja hiustenleikkuun.



Meille jäi aikaa ennen hoitojen alkua istuskella terassilla ja seurata ohi kulkevia ihmisiä. Ohi kulki vanhempiensa kanssa lapsia, joilla oli kiiltävälippaiset lakit päässä ja sylissä kimppu kukkia, melkein kuin uudet ylioppilaat olisivat tulossa lakkiaisista. Ei, lapset vanhempiensa kanssa eivät juhlineet koulun loppumista vaan sitä, että koulu oli alkanut.

Kotona Helsingissä googletin, että maapallon väestön yli 15-vuotiaista 800 miljoonaa (16%) on lukutaidottomia, 64% heistä naisia. Maapallolla on 11 maata, joiden aikuisesta väestöstä yli 50% on lukutaidottomia. Vähintäinkin yhtä hyvä syy juhlaan kuin päästötodistus on se, että koulu alkaa.

En älynnyt ottaa kuvaa juhlapukeisista lapsista kukkakimput kädessään. Rouvan kanssa menimme alkuillasta ravintolaan ja selläkin heitä oli, koulun alkua juhlivia perheitä. Sain kuvankin.

P.S. Kotimatkalla, kun nousimme laivaan, vieressämme nuori äiti lykkäsi pientä vaaleatukkaista vauvaansa lastenvaunuissa ja aina, kun jonon kulku hidastui tai pysähtyi, itämailta tulleet matkailijat ihailivat lasta ja napsivat kuvia. Minäkin otin kuvan.

Onnistunut ajoitus

Autoilimme Rouvan kanssa Helsingistä Kittilään - kiva matka. Lähdimme aamulla, ajoimme vuorotellen.  Olimme perillä niin, että ehdimme tehdä ruokaostokset paikallisesta maketista. Huolet olimme pakanneet mukaan jo Helsingissä.

Helsingissä Lemminkäinen oli aloittanut naapuritalon saneerauksen kesäkuussa. Melu jatkui vielä elokuun lopulla, jokaisena arkipäivänä. Muutaman kerran meteli alkoi jo aamulla kello kuusi ja vielä sunnuntainakin. Kyllä tuntui hyvältä tulla tunturiin ja kuunnella hiljaisuutta.

Maanantaina päätimme, että kävelemme muutaman sadan metrin päähän Levin golfklubille lounaalle. Tuskin olin astunut mökistä ulos, kun kirosin. Sama melu tunturissa kuin Arabianrannassa.  Syy selvisi: klubiravintolan terraseja hiekkapuhallettiin maalausta varten.

Olimme tuoneet Helsingistä pari lattiakaivon kantta. Niillä piti korvata mökin allastilassa klooratun veden törkeästi ruostuttamat teräksiset kannet. Tuomamme kannet olivat vääränkokoiset. Olimme pulassa. Meitä oli varoitettu, että klooratun veden ruostuttamien kansien kiillottaminen on melko mahdoton homma.

Rouva oli maanantaina aamulla googlettanut ja saanut selville, että hiekkapuhallus auttaa. Golfklubilla lähestyin hiekkapuhaltajaa, hän keskeytti työnsä, siirsi suojamaskin syrjään ja vastasi kysymykseeni: - Lähden parin tunnin kuluttua jatkamaan töitä Sodankylässä, mutta jos haet ne kannet tänne, niin yritetään.

Olipa mukava mies, tuli Kemistä, viivähti hetken Kittilässä ja jatkoi matkaa Sodankylään. Maanantaina iltapäivällä mökin allastilassa oli kirkkaat lattiakaivon kannet ja me Rouvan kanssa kuuntelimme mökin tarassilla tunturin hiljaisuutta.

Lakko pakotti tutustumaan naapureihin

Alkuviikolla Rouva tuli tuohtuneena kaupungilta kotiin. Veturimiehet olivat lakossa, mikä ei meitä haitannut, koska pääsemme helposti Helsingin keskustaan bussilla ja ratikalla. Rouva oli tuohtunut siitä, että radiossa toimittaja oli lakon vaikutuksia selostaessaan todennut, että ei normaalisti seurustele naapureidensa kanssa, mutta nyt lakon vuoksi oli jutunut nöyrtymään ja kyselemään kimppakyytiä.

No, minä matkustin viikolla kympin ratikalla keskustasta Huopalahteen. Sopeuduin sakkiin: näpelöin kännykkääni, mutta otinkin kuvan. Edessäni penkeillä istui ihmisiä, jotka varmaan eivät ole radiotoimittajia, mutta hekään eivät halua viereensä naapuria, joka kaiken kukkuraksi saattaisi vielä moikatakin.

Terveysuhka marketeissa

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea marketista rapuliinoja ja pari rapua. Potkulautailin Arabian kauppakeskukseen, jossa liukuportaiden yläpäässä minua odotti Topi ja Hermanni. - Onko sinulla kiire, Topi kysyi.

Topi on K-supermarketin vakituinen asiakas, joka liikkuu sähköisellä pyörätuolilla. Hermanni on Topin pieni koira, joka on Topin sylissä mihin Topi meneekin. Hyvät kaverit.

Topi pyysi että olisin Hermannin seurana sen aikaa, kun hän käy kaupassa. Marketti oli antanut Hermannille porttikielon: joku tai jotkut nirppanokat olivat uhanneet valittaa kaupungin terveystarkastukseen, jos pyörätuolilla liikkuva Topi tuo sylikoiran heidän ruokakauppaansa. Epähygieenistä?

Minua Topi varoitti, että Hermanni saattaa haukkua. Ei Hermanni juurikaan haukkunut, tuijotti liukuovea, jonka taakse Topi katosi, tärisi ja itki.

Topi tuli ja minä menin markettiin ostoksille. Tuoretiskiltä ostin purkin täplärapuja (10 kpl). Varoitin samalla myyjää, että olen ehkä aiheuttanut epidemian: -  Kävin ostoskeskuksen vessassa ja unohdin pestä käteni. Valikoin äsken tomaatteja ja koettelin niiden kypsyyttä.

Kotona luin Hesarista, että hallitus puuhailee lakia, jonka mukaan ajoneuvon kuljettaja saisi pitää älypuhelinta kädessä pysähdyksissä ollessaan esimerkiksi liikennevaloissa. Minulla on ehdotus paljon tärkeämmäksi laiksi: marketin vihannesosostolla asiakkaiden on sakon uhalla käytettävä steriilejä kertakäyttökäsineitä. Valvontakamerat on valmiina.

P.S.
Seuraavaksi Potkulautamies saa hakea apteekista Rouvalle lääkkeitä.