Naapuri lähellä ja naapuri kaukana

Rouva meni aamulla vaakaan, mutta vaaka ei toiminut. - Potkulautamies saa hakea kaupasta uudet patterit.

Potkulautailin iltapäivällä Arabian kauppakeskukseen Tokmanille. Olin lähdössä ylittämään tietä, kun vastaani käveli vanha nainen. Nainen kantoi kauppakassia ja pysähtyi viereeni: - On pakko levätä. Väsyttää ja joka paikkaa särkee.

Kysyin: - Eikö sinulle ole ketään, joka auttaisi ?

- Ei ole. Asun yksin. Kotipalvelusta saa vain kahviseuraa eikä SPR:stä sitäkään. Syön särkyihini kipulääkettä, ehkä liikaakin. Ehkä se väsyttää.

Hetken levättyään nainen taapersi eteenpäin. Minä kävelin 100 metriä kauppakeskukseen ja matkalla sain mielestäni loistavan idean: Kittilässä on Kittilän ihmiset ry, Arabianrantaan pitää perustaa  Arabianranan ihmiset ry.

Kotona aloin heti innokkaasti puuhaan etsimällä tilastoista taustatietoa. Touhusin niin kuin olisin keksinyt sote-uudistuksen. Netistä löysin tietoja, joiden mukaan Arabianrannan väkiluku vuoden 2017 alussa oli 7501. Kittilän väkiluku oli 6383. Niin ovat väestöltään samankokoisia kunta ja kaupunginosa, että Kittilässä toteutettu malli virkistää kunnan ikäihmisiä toimisi varmasti myös Arabianrannassa.

Arabianrannan pinta-ala on 0,67 neliökilometriä, Kittilän 8262, 92 neliökilometriä. Arabianrannassa väestötiheys on 11195 asukasta neliökilometrillä, Kittilässä 0,79 asukasta neliökilometrillä.

Illalla menin nukkumaan omien hyvien ajatusteni kanssa. Aamuyöllä sudenhetken aikoihin heräsin ajatukseen: minähän olen täys tollo ja idiootti - minun olisi pitänyt auttaa sairasta vanhusta kantamalla hänen kauppakassinsa hänen kotiovelleen.

Kaurapuuroa ilman suolaa

Meille tuli tekstiviesti Marimekolta Herttoniemestä, että tilaamamme ruokapöydän mittoihin ommeltu joulupöytäliina on valmis haettavaksi. - Potkulautamies saa käydä hakemassa, Rouva sanoi.

Ajelin matkaan uudella pienellä Pösöllämme. Vein ensin vanhaa roinaa Kierrätyskeskukseen, jonka piha oli täynnä autoja: ajelin ympyrää. Kyllä pipo kiristyi. Jatkoin  Herttoniemeen Kalasataman kautta. Kalasatamassa on meneillään suuria rakennustöitä ja ihana aurinko valaisi suoraan silmiini enkä nähnyt yhtään viittaa, joka olisi auttanut itäväylälle. Ajelin taas ympyrää. Pipo kiristyi entisestään.

Marimekon kassalla yksi nainen levitteli ostoksiaan. Kysäisin kassalta pikaisesti, mistä haen pöytäliinan. "Tästä sen saa", kassa vastasi ja jatkoi edelläni olevan naisen ostosten käsittelyä. Nainen (henkilö), jonka tilaan olin lyhyellä kysymykselläni tunkeutunut, katsoi minua murhaavasti.

Edelläni etsittiin henkilön kanta-asiakkuutta. Hänen tietonsa olivat toisella etunimellä, mutta henkilö tarjosi ensimmäistä. Pitkään kassa haki ja löysi lopulta tiedot sukunimellä ja osoitteella. Nyt oli pipo tiukalla.

Lopulta sain joululiinan ja ajelin kotiin Viikin kautta. Matkalla pysähdyin Prismaan ostoksille. Pipon jätin autoon,

Prismassa nappasin ostoskoriin paketin Snellmanin superior savukinkkua. Toinenkin vanha mies tutkaili leikkelevalikoimia. Näytin savukinkkupakettia ja sanoin, että "tämä on hyvää". - Tiedän. Olen maistanut, mutta tänään ei ole juhlapäivä. Mies jatkoi: - Sinä olet aikuinen mies. Sinulle voin kertoa:

- Nämä leikkeleet eivät ole tarpeeksi suolaisia.

Kysyin, käytätkö leikkeleitä leivän päällä. Käytän, hän vastasi. Yritin neuvoa, että osta leivälle suolaista levitettä. Mies vastasi, että "ei onnistu, koska vaimo ei salli suolaisia levitteitä". Annoin taas neuvon, että "sirottele leivälle suolaa purkista". Tämäkään ei onnistu, "koska vaimo suuttuu, jos pöydällä on suolapurkki".

Viimeiseksi neuvoksi keksin: - Laita suolaa taskuun ja hae sitä sieltä mausteeksi huomaamatta vaikka kostuttamalla sormesi.

Keskustelu suolasta loppui tähän. Kysymykseeni, kuinka vanha sinä olet, mies vastasi: - Täytän kohta 80. Kyllä tässä iässä pitäisi saada nauttia ruuastaan. Kaurapuuro ilman suolaa ei ole hyvää.

Ei luonnolle (luonnolleen) kukaan mitään voi

Muutama kymmenen vuotta sitten anoppi sanoi, että vävy saa viedä roskat. Eilen Rouva sanoi, että Potkulautamies saa viedä roskat. Ja muutama päivä sitten Pariisissa Eleonor, 3v,  komensi puistossa isäänsä ja isoisäänsä (ranskaksi tietysti): - Pojat, tulkaa !

Ja niin me ritarit lähdimme taistelemaan lohikäärmettä vastaan. Raju kamppailu päättyi, kun apuun kutsuttiin Tolbiacin VPK, joka ruiskutti lohikäärmeen kitaan vettä. Ja kyllä meitä poikia nauratti.


Tänään Rouva sitten sanoi, että Potkulautamies saa hakea marketista amarylliksen. "Osta semmonen, joka ei ole alkanut kasvaa vinoon. Jos se on pienenä vinossa, niin se on isonakin vinossa."

Vuosia sitten odottelin vuoroani hammasläälärille, kun samaan tilaan tuli ympäristöministeri. Ministeri kaivoi taskustaan kännykän ja alkoi puhua Vaasan saaristosta. Puhelun jälkeen huomautin ministerille, että "ymmärräthän, että melukin on saastetta". - Jos ei kestä, pitää muuttaa Arkangeliin, ministeri vastasi.

Nyt, yli 10 vuotta myöhemmin ymmärrän kuinka vaikutusvaltainen meidän ministerimme oli. Jossakin ympäristöministerien kokouksessa hän varmaan on tokaissut: - Pojat, mennään Arkangeliin. No, Arktisen forumin kokouksessa Arkangelissa Putin totesi, että jäävuoret ovat sulaneet jo vuosikymmeniä eikä ihmisen toiminnalla ole ollut siihen vaikutusta.

Niinpä, sotiakin on käyty tuhansia vuosia, eikä ihmisen toiminnalla ole ollut siihen vaikutusta. Luonto (luonne) nyt vaan on semmonen.

P.S.Kuvassa Rouvan amaryllis säältä suojassa.

Pipot kireinä Kittilästä

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea Stokkalta Eleonoralle hukkuneen pipon tilalle uuden, semmoisen joka ei ole villaa eikä kiristä. No, olisihan se järjetöntä ostaa 3-vuotiaalle pipo, joka kiristää: saattaisi olla tiukkapipoinen vielä aikuisenakin.

Palasin Arabianrantaan pipon kanssa busilla. Samassa bussissa matkusti lastenvaunuissa 1,5-vuotias lapsi, joka vaunustaan kurkki ympärilleen, hymyili ja vilkutteli, mutta ei sanonut vielä sanaakaan. Googlettamalla sain kotona selville, että 2,5-3-vuotiaana lapsen sanavarasto on noin 1 000 sanaa ja  6-vuotiaana jo 15 000 sanaa. Vuosia tulee lisää, luetaan, opiskellaan ja sanavarasto kasvaa.

Kotona selasin Suomen laki I-teosta (v.1985), lakitekstejä lähes 1 800 sivua,  Suomen laki II:ssa varmaan saman verran ja yhtä koukeroista tekstiä.

Kun näitä tekstejä päntää vuosia päähänsä niin ehkä lapsena opittu sanavarasto vaihtuu eikä varmasti tule mieleenkään hymyillä ja vilkutella bussissa vieraille ihmisille.

Maikkarilla pyörii hauska ohjelma Pitääkö olla huolissaan? Lainaan formaattia. Ensimmäinen kysymys tulee huhupuheena Kittilästä. Nimimerkki "Kyllä mieki tästä asiasta jotaki tiiän" kysyy: - Pittääkö olla huolissans, kun jo television viiheohjelmassa (Uutisvuoto) pilkathan meän kuntapäättäjiä?

Panelistimme, Kittilän entinen varavaltuutettu vastaa: - Koko jupakka alkoi, kun Antti Rinne antoi Jouni Palosaarelle potkut. Potkuja Rinne perusteli sillä, että oli syyttä epäillä jotain, koska Palosaaren esittämän rinnehissin hinta oli korkeampi kuin Ari Aspian oma-aloitteisesti etsimän vaihtoehdon hinta.

- No, nyt on vuosia kirjoiteltu, eirityisesti Suomen Kuvalehti, kunnanjohtaja Anna Mäkelän erottamiseen liitttyvistä muotovirheistä. Ketään ei ole kiinnostanut selvittää mitä alussa tapahtui. Yksikään tiedotusväline ei ole edes ollut kiinnostunut tietämään kuinka kalliiksi Rinteen ja Aspian valitsema rinnehissi lopulta tuli.

Vastaan kysyjälle "Kyllä mieki tästä asiasta jotaki tiiän", että kyllä on syytä olla huolissaan.

Toinen kysymys tulee juoruna Kauniaisista. Nimimerkki "Ihan pihalla" kysyy: - Jos painojulkaisu väittää olevansa puolueeton, mutta kuitenkin ajaa selvästi esim. jonkun yksityisen henkilön asiaa, onko siitä syytä olla huolissaan.

Toinen panelistimme, eduskuntatoimittaja ja junttamies 1960-luvulta vastaa: - . Jos totuutta vältellään kavereiden auttamiseksi, niin kyllä siitä on syytä olla huolissaan.

Ku me ny ollaan frendejä

Rouvalla oli taas Meilahden päiväsairaalassa normitippa. Ehdotin Rouvalle, että väsäisin iltapalaksi salaatin ja niinpä Potkulautamies sitten sai hakea marketista persimmoneita, parmankinkkua ja fetajuustoa. Muut tarvittavat ainekset kuten pinjansiemeniä meillä jo oli kaapissa.

Potkulautailin Arabian kauppakeskukseen. Menomatkalla minut pysäytti keski-ikäinen mies ja kysyi: - Tarvitaanko tuolla liikkumiseen hyvä tasapaino ? Luulen, että mies huomasi potkulautani, koska vaimonsa kanssa Malagalla lomaillessaan oli nähnyt, että aikuisetkin potkulautailevat. Vähän sama kuin syksyisessä sienimetsässä: ensin et näe suppilovahveroa missään, mutta kun olet nähnyt ensimmäisen, niin kohta näet kopallisen.

Meidän ensimmäinen lapsenlapsemme syntyi Pariisiin. Nyt näen Helsingissä marketeissa, busseissa, kotipihalla enemmän pieniä lapsia kuin koskaan ennen. Vaihdoimme 24 vuotta palvelleen Volvomme uuteen pieneen Peugeottiin. En ollut ennen nähnyt Pösöjä missään, nyt niitäkin on kaikkialla.

Ja kun olin ensimmäisen kerran kiinnittänyt huomioni pääministeri Sipilän maneeriin "mitä tulee tähän ostovoimaan ja ja maksykykyyn", ja ja kun sitten kuulin uutisissa jonkun muun sanovan " ja ja todennäköisyydet on on" , niin ajattelin, että tuossa tutkijassahan -han on pääministeriainesta.

Eikö mitä, kun olet kerran kiinnittänyt huomiota ja ja niin kuulet tuon tuosta ja ja, että että, tai tai. Meistähän monissa on ainesta pääministeriksi. Perjantaina 13. päivä lokakuuta kuulin Hämeentiellä potkulautaillessani pienen pätkän kahden täysillä eläneen nuoren keskustelusta: - Ku me ny ollaan frendejä, se.. Maneerit leviävät kuin tauti ja kohta Donald kertoo iltakävelyllä Melanialle Putinista ja Xi Jinpingistä: - Ku me ny ollaan frendejä, ne ne..

No no, Rouva tuli tipasta kotiin ja hihkaisi jo ulko-ovella: - Haistan palaneen käryä ! Olin laittanut pinjansiemenet liian kuumalle pannulle ja ne kärysivät mustina. Mitä opimme tästä. Minä ainakin opin paahtamaan pinjansiemeniä.

Kuinka vankilasta pääsee pois ?

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa tulla mukaan Norio-keskuksen yhdessä Suomen ultraharvinaiset ry:n kanssa järjesttämään seminaariin. Menimme ensin bussilla Sörnäisiin ja jatkoimme metrolla Kamppiin. Bussin etupenkissä istui vasta muutaman vuoden ikäinen lapsi isoisänsä vieressä. Lapsi ihmetteli ja kyseli vaariltaan:

- Mikä auto tuo on? Onko vankila tuolla? Millainen vankila on? Kuinka vankilasta pääsee pois?

Lapsen maailman tuntui täyttävän vankila ja "tyhmä poliisi".

En tiedä, mutta jos lapsen isä tai äiti oli vankilassa, niin myös lapsen mieli oli vankilassa.

Vankila on paikka, jonka voi kokea, vaikka ei tekisi rikostakaan. Toimittaja Sonja Saarikoski teki näin, vietti viikon Hämeenlinnan naisvankilassa vankina ja kirjoitti kokemuksistaan 12-sivuisen jutun Hesarin kuukausiliitteeseen. "Jo viikossa huomaa, että vankilassa on tylsää."

Ultraharvinaisten iltapäivään osallistui sairauden vankeja, heidän läheisiään ja sairaanhoidon ammattilaisia. Minäkin olin mukana kaikki 7 tuntia ja vastasin lopuksi, kun kysyttiin: - Tulisin mielelläni ja vapaaehtoisesti uudestaan. Oli hyvä seminaari.

Tässä on Hesarilla jutun paikka. Toimittaja sairastuu vuodeksi utraharvinaiseen sairauteen, vaikka sellaiseen jota Suomessa sairastaa vain kaksi muuta ihmistä. Hän ei luonnollisesti tiedä, että on vertaisia. Hänen lääkärinsä ei tiedä, mikä häntä vaivaa. Koska hänellä ei ole diagnoosia, Kela ei korvaaa lääkehoitoa, vaikka hoito auttaisikin.

Toimittaja on ihan pihalla. Ainoa asia, joka auttaisi, on verkostoitua. Suomesta löytyy ne kaksi muuta,  Euroopasta ja Yhdysvalloista ehkä satoja muita. Löytyisi kokemusta, vertaisia ja tietoa, miten sairautta hoidetaan - ei hoidettaisi väärin, niin kuin on tapahtunut. Mutta siihen se toistaiseksi jäisi

Jos kaikki seminaarissa puhutut tulevaisuuden asiat toteutuvat, moni asia muuttuu. Turhauttava ramppaaminen lääkäreissä loppuu ja yhteiskunnankin kustannukset pienenevät. Win-win. Kaikki voittavat. Eikä toimittajankaan kokemus ollut "tylsä".

Aikuiset hiekkalaatikolla

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa tuoda marketista kanttarellejä, tehdään sienirisotto. Hain potkulaudan pyörävarastosta. Pihalla leikki monta pientä lasta. Minä talutin potkulautaani, kun yksi naperoista ohjeisti ystävällisesti: - Muista käyttää jarrua myös!

Lapsi muistutti vanhusta tärkeästä asiasta: ilman jarrutusta potkulauta kulkee alamäessä vaarallisen lujaa. Luulen, kun pikkuinen naapurini ensi kesänä kasvettuaan vuoden lähemmäksi aikuisten maailmaa näkee minut ja potkulaudan pihalla, tivaa: - Miksi sinä et käytä kypärää?

Ja monta, monta vuotta eteenpäin, kun ennakkoluuloton ja avoin lapsi on oppinut aikuiseksi, hän saattaa pystyttää hiekkalaatikon reunalle liikennemerkin: KERÄÄTHÄN LELUT LAATIKKOON LEIKITTYÄSI. Eivät lapset, jotka ovat oppineet lukemaan, enää leiki rekkakuskia hiekkalaatikossa. No, on merkissä tekstin lisäksi kuva.

Tänään Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea marketista keittojuurekset hirvisoppaan. Takaisin kotipihalla juttelin naapurin rouvan kanssa hiekkalaatikon uudesta ohjetaulusta. Hän sanoi, että "tykkään siisteydestä, mutta inhoan kaikenlaisia kieltotauluja". "Jotkut kusettavat koiransa kuvallisesta kieltotaulusta huolimatta."

Soppajuuresten hakumatkalla piipahdin marketin miestenhuoneessa ja kuulin oven läpi kahden suomalaisen miehen ryhdikkään keskustelun:

- No terve!
- Onko kaikki hyvin?
- Kaikki on hyvin!
- No, hyvä sitten!
- Kiitos!