Saunatontustako viranhaltijan apulainen

Lonkkani leikattiin ensimmäisen kerran Porvoon sairaalassa. Siitä on kohta kaksi vuotta. Kuntoutin lonkkaani tunnollisesti, mutta se ei kuntoutunut. Kävely ontui ja sattui. Valitin. Ja kun olin aikani valittanut lonkkaani valitin Potilasvakuutuskeskukseen. Valitukseni hylättiin. Päätöksen perusteluissa todetaan, että leikkauksessa lonkkamaljan asemoinnissa "pyritään noin 40 asteen inklinaatioon ja noin 20 asteen anteversioon".

Leikkauksen jäljiltä lonkkani kupin anteversio oli normaalia vähäisempi (noin 5 astetta), mutta "kuitenkin niissä rajoissa mikä tulkitaan hyväksytyksi kupin asemoinnin osalta". Kupin etureuna voi aiheuttaa proasjänteen ärsytyksen. Minulla se aiheutti, eikä kipu ja vaivat olleet minulle "hyväksyttävissä rajoissa".

Lonkkani korjausleikattiin Peijaksessa noin 5 kuukautta sitten. En vieläkään kävele normaalisti. Tämä tapahtui nyt koronakaranteenissa: Laahustin kotipihalle kävelylenkiltä. Oli ihana kevätpäivä. Pihalla iloisesti leikkiviä lapsia. Noin 2-3 vuoden ikäinen naapuri opetteli ajamaan pyörällä. Kehuin, että "sinähän olet taitava ja osaat hyvin pyöräillä". "Minä, vaikka olenkin kohta 76 vuotta, opettelen kävelemään."

Tämä karanteeni korona-aikana kuluu sisällä teleision ääressä ja lueskelemalla. Pikkulapsille luetaan  iltasatuja: metsiä, joissa hiippailee menninkäisiä ja haltijoita Iän myötä lapset oppivat lukemaan itse. Minäkin luen, koronakaranteenissa ahkerasti, lehtiä: niissä kirjoitetaan tarinoita virastoviidakosta, jossa asuu viranhaltijoita. Tänään luin, että Vihriälän toimikunta sai kun saikin ministeriöltä pyytämänsä tiedot.

Suuresta maailmasta, sieltä mistä Aku Ankkakin on kotoisin, tulee kertomuksia kaikkien haltijoiden äidistä, ylimmästä viranhaltijasta. Olen sitä mieltä, että hänen tuekseen pitäisi Suomesta lähettää saunatonttu. Tonttu kertoisi ylimmäiselle haltijalle suomalaisesta saunasta, jossa on niin kuuma, että koronavirus ei siellä viihdy. Kiukaan kuumille kiville heitetään vettä, joka höyrystyy ja tätä hengitetään. Saunatonttu voisi neuvoa, että heitä saunassa kiukaalle kirkasta alkoholia - hengitettynä se ehkä puhdistaisi keuhkot. Toimiihan se puhdistusaineena muillakin pinnoilla.

Kakkaat mitä kokkaat

Olemme koronakaranteenissa. Selailin Hesarin uusinta kuukausiliitettä ja luin otsikon: "Sofi Oksanen kakkaa pääsiäisruokaa". Luin uudestaan. Jutun otsikko oli tietysti, että "kokkaa pääsiäisruokaa". Juttuja julkkiskokeista ja julkkiksista kokkaamassa on kuitenkin niin runsaasti, että ei kiinnostanut lukea.

Meitä opastetaan paljon muutaman sanan viisauksilla: Parempi katsoa kuin katua, tyhjät tynnyrit kolisevat eniten, oppia ikä kaikki, olet mitä syöt, tieto on valtaa, jne... Minä lisään listaan ihan omatekemän: Kakkaat mitä kokkaat.

Luigi Pirandello kirjoitti 1917 näytelmän "Niin on, jos siltä näyttää".  Tätä on käytetty kuvaamaan poliitikkojen lausuntojen ja todellisuuden suhdetta. Näytelmän otsikko kertoo paljon muustakin. Esimerkiksi johtajan on hyvä näyttääkin johtajalta ja usein se, että vain näyttää tuntuu riittävänkin.

1969 osallistuin kutsuttuna vieraana Afrikassa erään valtion presidentin syntymäpäiville. Päivänsankarin perhe ja lähipiiri saapuivat juhliin pitkässä loistoautojen letkassa. Juhlat näyttivät presidentin synttäreiltä.

Kiersin Afrikassa toimittajana monta kertaa yhteensä muutaman vuoden. Olin toimittajana myös Helsingissä (Työväen Sanomalehtien Tietotoimisto). Opin kokemuksesta ja vuonna 1975 perustin oman yrityksen. Yritykseni toiminta-ajatus oli tiivistää päätöksentekijöille tieto heidän yrityksensä toimintaan vaikuttavista muutoksista ympäristössä. Asiakas päätti, millaista tietoa hänelle seurataan. Siinä oppi, että tieto on kuin raha - se kasaantuu. Pitää ymmärtää, mitä haluaa tietää.

Myin yritykseni vähän ennen 2000-luvun alkua. Asiakkaita oli useissa maissa.  Maailman 500 suurimmasta yrityksestä 160 oli asiakkainamme.  Suomessa myös järjestöt käyttivät palveluitamme. Kansa-yhtiöt ei ollut koskaan yritykseni asiakas. Muistelen vieläkin, kun yritin myydä Kansa-yhtiöille palveluitamme ja minut ohjattiin tapaamaan miestä, joka vastasi heidän kansainvälisistä toiminnoistaan, "Poika, me täällä Kansa-yhtiöissä tiedämme kaiken, Me emme tarvitse tietoa."

Myöhemmin yhtiön kansainväliset toiminnot kaatoivat Kansa-yhtiön. Sen mukana Suomesta katosi punapääoma: Suomen Työväen Säästöpankki, Rakennuskunta Haka ja moni muu.

Tähän sopii vielä yksi ohje: "Isännän saappaanjälki pellon lannoittaa". Olin vuonna 1973 toimittajana Oulussa, Pohjolan Työssä. Tapasin Tauno Tönningin, joka omisti Pohjois-Suomen suurimman rakennusyrityksen. Edellä olevan toteamuksen lisäksi, hän kertoi, että "kaupunginjohtajan pitää tienata, maaherran pitää tienata ja minullekin pitäisi jotain jäädä".

Katsoin jokin aika sitten televisiosta dokumentin ensimmäisen maailmansodan synnystä. Siinä näin kuinka Itävalta-Unkarin keisari korkeassa töyhtöhatussaan tepasteli seurueensa keskellä. Mies oli muutenkin hyvin koristeltu arvomerkeillä, prenikoita rintapieli täynnä. Minulle tuli mieleen riikinkukko. Lintujenkin  maailmassa urokset on turhamaisia.

Ihmisten maailmassa pukeudutaan lisäksi aatteiden ja oppien kaapuihin. Historia opettaa: Näissä kuteissa on kasvanut kirkkoruhtinaita ja kommunistidiktaattoreita - ja terroristeja.

Ihmisen elämässä 100 vuotta on lyhyt aika

Olemme, Rouva ja minä, koronaviruskaranteenissa. Minä en käy kaupassa enkä lonkkaani kuntouttamassa. Ei Rouvakaan juuri astu ovesta ulos. Sen sijaan hän järjestelee kotonamme tavaroita ja papereita paikoilleen. Hän on järjestellyt myös valokuvia ja löysi isästäni "passikuvan". Tykkään tästä kuvasta - näen siinä enemmän kuin muistan.

Kerroin tämän Rouvalle, joka sijoitti kuvan ilokseni työpöydälleni Eleonoran kuvan kanssa samaan kehykseen. Isäni syntymän ja tyttärentyttäreni syntymän väliin jää 100 vuotta: isäni syntyi vuonna 1914 ja Eleonor 2014.

Ajattelin, että näiden vuosien tapahtumia vertailemalla voisi nähdä jotain. Etsin tietoja netistä ja huomasin, että vuoden 1914  tapahtumaluettelon lähes täyttää ensimmäinen maailmansota.

Vuonna 2014 toinenkin maailmansota oli historiaa, mutta tällaista tapahtui: Boko Haram tappoi lähes 300  yöllisessä hyökkäyksessä Nigeriassa, ISIS-järjestön taistelijat valtasivat Irakin ilmavoimien koulutuskeskuksen ja saivat vangiksi tuhansia sotilaita - shiiat erotettiin sunneista ja teloitettiin. Pakistanissa talebanit iskivät kouluun ja tappoivat 141 ihmistä. Krimin niemimaalla alkoi sotilaallinen konflikti.

Vuoden 1914 heinäkuussa mitattiin Suomen siihen mennessä korkein lämpötila 35,9 C. Joulukuun korkein lämpötila + 10,4 astetta mitattiin Maarianhaminassa. Vuonna 2014 Suomessa ennätyksellisen vähäluminen talvi päättyi "termisen kevään alettua suuressa osassa Suomea jo helmikuun alkupuolella". Heinolassa lämpötila kohosi +30,8 asteeseen jo toukokuussa.

Wikipedia listaa vuoden 2014 tapahtumiin myös, että Jokerit pelasi ensimmäisen ottelunsa KHL-sarjassa, Teemu Selänteen 22-vuotinen ura NHL:ssä päättyi ja että Cheek konsertoi Helsingin olympiastadionilla "ensimmäisenä yksittäisenä suomalaisena artistina".

Maaliskuussa 2014 Guineassa havaittiin ebola-tartuntoja. Uskon, että vuodelta 2020 Wikipedia raportoi, että "Kiinasta sai alkunsa korona-pandemia". Rouva ja minä noudatamme ohjeita, elämme karanteenissa: me emme halua muuttua numeroiksi historian lehdille, korona-pandemian tilastoihin.

Korona-epidemian ihmisille aiheuttaman kärsimyksen minimoimiseksi monissa maissa on määrätty voimaan monenlaisia rajoituksia. Ihmisten liikkumista ja kokoontumisia rajoitetaan. Ihminen vai business - siinä pulma.

Netistä (Iltalehti) luin, että Yhdysvalloissa Texasin varakuvernöörin (re-publikaani) mielestä oma henki on vanhukselle pieni hinta maan talouden pelastamisesta.

Puhuvat kepit

Jo kauan ennen Pekka Poudan aikoja säätä ennustettiin pitkällä tähtäyksellä:  "Jos maaliskuu ei maita näytä, ei huhtikuukaan humahda." Maa on eteläisessä Suomessa ollut näkösällä koko alkuvuoden ja näkyy maaliskuunkin. Pekka, miten huhtikuu tänä vuonna humahtaa?

Tänään, kun kirjoitan blogia, aurinko paistaa ja lämmittää. Eilen Arabianrannan kauppakeskuksen autotallissa tapasin vanhan miehen, joka nojaili tallin betonipylvääseen. Meillä oli samanlaiset kävelykepit.Kummankin lonkkaa oli korjattu leikkauksella. "Minun lonkkani leikattiin 15 vuotta sitten", mies kertoi.

Minä ihmettelin pitkää toipumisaikaa, johon mies selvitti, että on toipunut leikkauksesta hyvin, mutta haluaa edelleenkin pitää keppiä "tukenaan" ja että sillä saa "sympatiaa".

Seuraame liittyi kolmaskin keppiläinen, vanha nainen. Juttelimme iloisina. Mies kysyi minun ikääni. "Olen 75 vuotta." - "Minä olen 86 ja sinähän olet vielä ihan poikanen". Pirteänä alkanut miesten keskinäinen ikäkepittely loppui siihen, kun porukan nainen tokaisi: "Minä olen 92! "

Olin noin kaksi viikkoa aikaisemmin kauppareissulla pysäköinyt autoni halliin. Kun palasin ostosten kanssa autolle, viereiselle paikalle oli parkkeerattu citymaasturi niin lähelle minun autoani, että vain vaivoin ja kivuliaasti pääsin kuskinpaikalle, tukenani oli vielä kyynärsauva. " S-aatanan törppö, kun ei osaa edes parkkeerata autoaan oikein." "Mitä isompi auto sitä törpömpi kuski", kiroilin itsekseni.

Myöhemmin samana päivänä hain vanhemman tyttäreni ja hänen perheensä lentokentältä. Parkkeerasin auton kentän pikaparkkiin. Olin kävelemässä hisseille, kun kuulin miehen äreän äänen: - Parkkeerasitko sinä autosi äsken tuohon ? Myönsin parkkeeranneeni ja mies selitti ärsyyntyneenä:
- Minä en mahdu avaamaan kuljettajan puoleista ovea niin, että pääsisin sisälle autoon. Minun täytyy
keplotella itseni matkustajan puolelta sisään.

Kiitin miestä, pyysin anteeksi ja totesin olevani s-aatanan törppö.

Siirsin autoni toiseen parkkiruutuun. Nojasin kyynärsuvaan ja arvioin tilannetta: olinko riittävän kaukana viereisestä, vielä tyhjästä ruudusta, niin että tilaa jää kuljettajan puoleisen oven avaamiseen, vaikka viereen joku parkkeeraisikin. Paikalle osunut mies kysyi: - Onko sinulla jokin ongelma ?

Selitin hänelle tilanteen. Mies siirsi jo parkkeeeratun autonsa viereiseen ruutuun niin, että autoni ovet mahtuivat kokonaan auki ja tilaa oli riittävästi minulle nostaa leikkauksesta toipuva jalkanikin  autoon. "Kiitos !"

Eleonor (5 v) palasi vanhempiensa kanssa Levin lomalta iloisena: laskettelua, poroajelua, koiravaljakoita, runsasti lunta. Hän vietti Helsingissä ennen kotimatkaa Pariisiin  vielä muutaman päivän Kumpulan päiväkodissa. Eleonor viihtyi päiväkodissa, sai siellä uusia ystäviä ja kutsui heitä meille kotiin kyläänkin. Vieraiden kanssa leikkeihin piti olla teema: metsä. Eleonor kokosi maalauksistaan olohuoneemme seinälle metsän (kuvassa): olohuonessamme (metsässä) vilisti kettuja.

Elenor viihtyi päiväkodissa. Hän kuitenkin kaipasi kouluun: "Siellä tehdään töitä, täällä vaan leikitään."

Ryhmä iloisia joukkohurmaajia

Pari päivää sitten heräsin aamuun mielessäni kaksi sanaa: carpe diem. Netistä löysin käännöksen: "tartu hetkeen". Kerroin sanoista Rouvalle ja hän kannusti minua: - Sinun olisi jo aika kirjoittaa blogi.

Olen minä ajatellut jo aikaisemminkin, että aloittaisin taas kirjoittaa: viimeksi kirjoitin ja julkaisin blogin 9 kuukautta sitten. Paljon on tapahtunut. Meille syntyi viime syksynä toinen lapsenlapsi, tyttäremme Annamarin ja Samin perheeseen syntyi Eino, kohta 4 kuukautta. Vietimme ihanan joulun koko perhe yhdessä, tyttäret perheineen ja me, yhteensä 8 ihmistä.Vanhempi tyttäremme, Anniina, vierailee professorina Aalto yliopistossa tammi- ja helmikuun. Eleonor (5 v) vierailee ja on sopeutunut hyvin suomalaiseen päiväkotiin ja hänellä on siellä kavereita.

Muutama päivä sitten hain illansuussa Eleonorin päiväkodista. Ihana hetki. Lapset juoksentelivat pihalla ja laskettelivat pientä mutaista mäkeä. Ne, joilla ei ollut peflettiä, kierivät mäen alas mutaisessa maassa makaamalla. Kaikki olivat iloisia, silmät ja suut hymyssä. Lapset olivat tarttuneet hetkeen, sillä aamulla maa oli ollut valkoinen.

Minä tulin pihaan, nojasin kyynärsauvoihin (lonkan korjausleikkaus joulukuun alussa) ja eteeni tuli seisoskelemaan kolme iloista tenavaa kuravaatteet ja naamat mudasta likaisina. Paistaa se ilo mutaisestakin naamasta. Minulle he kertoivat, että "lunta ei riitttänyt lumiukkoon eikä edes lumipalloihin". Mutta hauskaa oli.

Pienen mäen päältä kuului huuto: Vaariiii !!! Tulimme kotiin. Eleonor ehdotti vaarille, että "piirretään yhdessä". kerroin, että vaari ei ole hyvä piirtäjä, johon Eleonor auttoi: - Minä opetan! Piirretään kissa.

Eleonor haki valkoisen paperiarkin, kaksi kynää ja pyysi; "Piirrä tuohon ympyrä." Piirsin. "Ja sitten kaksi korvaa." Piirsin toisen korvan liian pieneksi ja jouduin korjailemaan sitä. "Sitten piirretään kaksi silmää. Ne on vaikeet. Minä piirrän", Eleonor ohjeisti.

Piirsimme kissan. Eleonor kannusti: - Kyllä sinusta vielä hyvä piirtäjä tulee kuin minäkin. Sinun pitää vaan harjoitella ahkerasti. Minäkin olen harjoitellut jo monta vuotta.

Kyllä elämä voi olla ihanaa, jos media ei sitä pilaa. Hesarista löysin viime viikolla hyvänkin uutisen: "Venäjän ortodoksinen kirkko haluaa luopua tavasta, jossa papit siunaavat maan asevoimien käyttämiä joukkotuhoaseita." Kirkon pyrkimyksenä olisi lopettaa sellaisten aseiden siunaaminen, "joilla kyetään aiheuttamaan  samanaikaisesti lukuisia kuolonuhreja, jotka tappavat ihmisiä summittaisesti".

Minulle täysin uusi tieto, että kirkko siunaa joukkosurmaamaan.

Ei niin pahaa että ei jotain hyvääkin

Hups! kompastuin ja kaaduin kyljelleni, noin viikko sitten. Ei kuitenkaan mitään niin pahaa, että ei jotain hyvääkin. Kylkeen sattui, sen verran, että kävin ortopedin vastaanotolla. Rouva tuli Pohjolan omasairaalaan tuekseni, onneksi - onneksi siksi, että selvisi, miksi lähes vuosi sitten leikattu lonkkani ei ole kuntoutunut niin kuin sen odotettiin kuntoutuvan.

Vasen kylkeni röntgenkuvattiin eikä siinä ihan hirvittäviä vaurioita näkynyt ja mitä näkyi paranee ajan kuluessa itsekseen. Onni, että ei löytynyt mitään leikattavaa vauriota. Edellinen leikkaukseni meni nimittäin pieleen.

Pohjolasairaalassa pyysin, että kuvaisivat samalla lonkkani, joka leikattiin viime vuoden kesäkuussa, kohta vuosi sitten. Olen käynyt monen kuukauden ajan kolmesti viikossa lihaskuntoutuksessa Nordic Healthissa, lihakset ovat kuntoutuneet, mutta lonkka on edelleenkin vaiva. Rouva sai ortopedin suostumaan, että leikattu lonkkani kuvattiin. Ortopedi tutki röntgenkuvia ja totesi, että "tapanani ei ole arvostella kollegojen työtä, mutta tässä on hoitovirhe". Kuvista näkyi, että tekonivelen teräksisen kupin alareuna, jonka pitäisi olla 30 asteen kulmassa, on vaakatasossa. Jänteet tai jänne, en minä tiedä, mutta tunnen, eivät tai ei pääse normaalisti liikkumaan. Kohta koen ehkä uuden leikkauksen.

Edellisen blogini julkaisusta on noin kuukausi. Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua. Iloinen asia on, että olen "saanut käydä kaupassa". Olen potkulautaillut kauppaan ja kulkenut bussillakin. Muutama viikko sitten - ennen HSL:n suurta vyöhykejakouudistusta nousin linja-autoon kotipysäkiltä Hämeentiellä. Edelläni bussiin kapusi kävelykepillä liikkumistaan tukeva vanha nainen. Hän ojensi matkakorttinsa kuljettajalle ja pyysi, että kuljettaja näyttäisi hänen puolestaan korttia matkakortinlukijaan.

Kuljettaja, hieman pyylevä afrikkalainen maahanmuuttaja, kurkotti näyttämään korttia kortinlukijalle,  ei ihan yltänyt ja lähes tupsahti auton lattialle. Kun vanharouva tokeni tilanteesta hän neuvoi kuljettajaa: paina tuosta "sisäinen", sitten "hyväksy" ja "näytä nyt matkakortti lukijalle!".

Vanharouva kiitti kuljettajaa ja kuljettaja kehui vanharouvaa: - "Sinähän osaat tämän paremmin kuin minä."

Äitienpäivälounaan todella nautimme Kolmessa Kruunussa. Viereisessä pöydässä juhlittiin myös - isä, äiti, isovanhemmat ja kolme pientä lasta. Aikuiset keskustelivat vilkkaasti, pöydän toisessa päässä kaksi vanhempaa lasta, 3-4-vuotiaat, istuivat kuulokkeet korvilla ja pelasivat läppäreillään. Lähtiesäni totesin: - Tästä saisi hienon valokuvan. Tähän lasten lähellä istunut mummi: - Tämä on nykyaikaa. Pöydästä kuulin toisenkin kommentin: - Ja saamme olla rauhassa.

Kauppamatkoillani olen kohdannut monia iloisia ihmisiä. Minulla on tapana jutella tuntemattomienkin kanssa. Yhtenä päivänä aloitin juttelun kassajonossa mustan miehen kanssa. Jostain syystä puhuin englantia. Tähän nuori mies: - Olen syntynyt Suomessa ja asunut täällä koko ikäni. Miksi keskustelu kanssani aloitetaan aina englanniksi?

Televisiosta on jäänyt mieleeni luonto-ohjelma, jossa eläinten näköisiksi rakennetuilla roboteilla pyrittiin pääsemään lähelle oikeita eläimiä, seuraamaan niiden elämää ja näkemään, mikä niiden elämässä muistuttaa ihmisen toimintaa. Minusta hyödyllisempää olisi kuvata läheltä ihmisiä, erityisesti lauman johtajauroksia ja tarkkailla mikä heidän toiminnassaan muistuttaa eläimen toimintaa.

Nimettäisiinkö Levin Etelärinne Levin Anttirinteeksi ?

Kirjoitin ensimmäisen blogini marraskuussa 2013. Reilun kolmen vuoden aikana julkaisin 262 blogia.  Alkuun kirjoitin ahkerasti ja julkaisin ehkä kaksikin blogia viikossa, mutta reilu vuosi sitten kirjoittamisen tahti hiljeni. Aivoverenvuoto viime vuoden alussa ja lonkkaleikkaus kesällä: potkulauta pysyi huhtikuun alkuun taloyhtiön pyörävarastossa.

Blogejani on luettu lähes 63 000 kertaa = keskimäärin noin 240 lukijaa/blogi. Luetuin blogini on "Herrojen kapina Kittilän juntteja vastaan" - 3359 lukijaa. Kirjoitin lokakuussa 2014: "Hyvä Herra Antti Rinne, koska ilmeisesti hintaero (rinnehissien) ei voinut olla syy Palosaaren erottamiseen ja Kittilän, pienen lappilaisen kunnan elämän sotkemiseen, mikä se oli?" Ei ole Antti kertonut.

Kirjoitan tätä blogia sunnuntaina, vaalipäivänä. Eduskuntavaalien tulokset tiedetään tänään illalla. Ennen vaaleja TV1:n A-studiossa haastateltiin asiantuntijoita. Ohjelmassa yksi asiantuntijoista, Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö, piti mahdollisena, että Antti Rinne laskee pääministeriksi. Jäin arvailemaan tarkoittikohan tutkimuspäällikkö sanoa, että Antti Rinne laskettelee pääministeriksi. Oli miten oli, Levin Etelärinne, johon uusi tuolihissi tilattiin, voitaisiin ristiä uudelleen tai antaa sille vaikka lempinimeksi Levin Anttirinne - pääministeri kulauttaisi ristiäisissä pullollisen shampanjaa.

Nyt jatkan kirjoittamista ja on maanantai, kaunis aurinkoinen kevätpäivä. Ja eduskuntavaaleissa kävi kuten tutkimuspäällikkö ennakoi: Antti Rinne lasketteli maaliin, ei tosin niin suurella marginaalilla kuin mielipidemittauksissa ennustettiin, mutta kuitenkin.

Hyvä päivämäärä juhlia Levillä on elokuun ensimmäinen lauantai: Summitissa tunturin laella on K65 illallistanssiaiset, tänä vuonna Kittilän ihmiset ry:n 10-vuotis juhlatanssiaiset. Päivällä on pelattu hyväntekeväisyys golf, jolla tuetaan Kittilän ihmiset ry:n toimintaa - golffarit on kutsuttu Summittiin eikä ikärajoitus koske heitä.

Uskon , että myös Antti viihtyisi juhlissa tunturin laella.