Onnistunut ajoitus

Autoilimme Rouvan kanssa Helsingistä Kittilään - kiva matka. Lähdimme aamulla, ajoimme vuorotellen.  Olimme perillä niin, että ehdimme tehdä ruokaostokset paikallisesta maketista. Huolet olimme pakanneet mukaan jo Helsingissä.

Helsingissä Lemminkäinen oli aloittanut naapuritalon saneerauksen kesäkuussa. Melu jatkui vielä elokuun lopulla, jokaisena arkipäivänä. Muutaman kerran meteli alkoi jo aamulla kello kuusi ja vielä sunnuntainakin. Kyllä tuntui hyvältä tulla tunturiin ja kuunnella hiljaisuutta.

Maanantaina päätimme, että kävelemme muutaman sadan metrin päähän Levin golfklubille lounaalle. Tuskin olin astunut mökistä ulos, kun kirosin. Sama melu tunturissa kuin Arabianrannassa.  Syy selvisi: klubiravintolan terraseja hiekkapuhallettiin maalausta varten.

Olimme tuoneet Helsingistä pari lattiakaivon kantta. Niillä piti korvata mökin allastilassa klooratun veden törkeästi ruostuttamat teräksiset kannet. Tuomamme kannet olivat vääränkokoiset. Olimme pulassa. Meitä oli varoitettu, että klooratun veden ruostuttamien kansien kiillottaminen on melko mahdoton homma.

Rouva oli maanantaina aamulla googlettanut ja saanut selville, että hiekkapuhallus auttaa. Golfklubilla lähestyin hiekkapuhaltajaa, hän keskeytti työnsä, siirsi suojamaskin syrjään ja vastasi kysymykseeni: - Lähden parin tunnin kuluttua jatkamaan töitä Sodankylässä, mutta jos haet ne kannet tänne, niin yritetään.

Olipa mukava mies, tuli Kemistä, viivähti hetken Kittilässä ja jatkoi matkaa Sodankylään. Maanantaina iltapäivällä mökin allastilassa oli kirkkaat lattiakaivon kannet ja me Rouvan kanssa kuuntelimme mökin tarassilla tunturin hiljaisuutta.

Lakko pakotti tutustumaan naapureihin

Alkuviikolla Rouva tuli tuohtuneena kaupungilta kotiin. Veturimiehet olivat lakossa, mikä ei meitä haitannut, koska pääsemme helposti Helsingin keskustaan bussilla ja ratikalla. Rouva oli tuohtunut siitä, että radiossa toimittaja oli lakon vaikutuksia selostaessaan todennut, että ei normaalisti seurustele naapureidensa kanssa, mutta nyt lakon vuoksi oli jutunut nöyrtymään ja kyselemään kimppakyytiä.

No, minä matkustin viikolla kympin ratikalla keskustasta Huopalahteen. Sopeuduin sakkiin: näpelöin kännykkääni, mutta otinkin kuvan. Edessäni penkeillä istui ihmisiä, jotka varmaan eivät ole radiotoimittajia, mutta hekään eivät halua viereensä naapuria, joka kaiken kukkuraksi saattaisi vielä moikatakin.

Terveysuhka marketeissa

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea marketista rapuliinoja ja pari rapua. Potkulautailin Arabian kauppakeskukseen, jossa liukuportaiden yläpäässä minua odotti Topi ja Hermanni. - Onko sinulla kiire, Topi kysyi.

Topi on K-supermarketin vakituinen asiakas, joka liikkuu sähköisellä pyörätuolilla. Hermanni on Topin pieni koira, joka on Topin sylissä mihin Topi meneekin. Hyvät kaverit.

Topi pyysi että olisin Hermannin seurana sen aikaa, kun hän käy kaupassa. Marketti oli antanut Hermannille porttikielon: joku tai jotkut nirppanokat olivat uhanneet valittaa kaupungin terveystarkastukseen, jos pyörätuolilla liikkuva Topi tuo sylikoiran heidän ruokakauppaansa. Epähygieenistä?

Minua Topi varoitti, että Hermanni saattaa haukkua. Ei Hermanni juurikaan haukkunut, tuijotti liukuovea, jonka taakse Topi katosi, tärisi ja itki.

Topi tuli ja minä menin markettiin ostoksille. Tuoretiskiltä ostin purkin täplärapuja (10 kpl). Varoitin samalla myyjää, että olen ehkä aiheuttanut epidemian: -  Kävin ostoskeskuksen vessassa ja unohdin pestä käteni. Valikoin äsken tomaatteja ja koettelin niiden kypsyyttä.

Kotona luin Hesarista, että hallitus puuhailee lakia, jonka mukaan ajoneuvon kuljettaja saisi pitää älypuhelinta kädessä pysähdyksissä ollessaan esimerkiksi liikennevaloissa. Minulla on ehdotus paljon tärkeämmäksi laiksi: marketin vihannesosostolla asiakkaiden on sakon uhalla käytettävä steriilejä kertakäyttökäsineitä. Valvontakamerat on valmiina.

P.S.
Seuraavaksi Potkulautamies saa hakea apteekista Rouvalle lääkkeitä.

Mattanen ja minä - sota-ajan sekundaa

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea Arabian K-supermarketista kuhafileen. Parkkeerasin potkulautaani, kun ohitseni käveli mies takanaan pieni poika: - Isi, odota!

Kymmenen vuotta sitten Mattasen Eero Sodankylästä muurasi Levillä meille takan rakkakivistä. Komea takka ja vetää hyvin. Eeron kanssa oli kiva keskustella. Kerran tuli puheeksi kuinka vanhoja me olemme, Eero ja minä. Selvisi, että olemme syntyneet samana vuonna. Eero tokaisi tähän: - Methän olema molemat sota-ajan sekundaa.

Suomalaiset ovat 400-luvulta tähän päivään, olisiko 1 600 vuoden aikana, olleet osallisina lähes 90 kahakassa eivätkä ne kaikki ole olleet päivän tai kahden yhteenottoja: viimeksi taistelimme Suomen sodissa 1939-1945 - kaatuneita lähes 95 000.

Oli miten oli, Eero ja minä olemme syntyneet onnellisten tähtien alla. Olemme suomalaisten historiassa ainutkertaisia, olemme sukupolvea, joka ensimmäistä kertaa on saanut elää rauhassa yli 70 vuotta emmekä ole joutuneet tarttumaan aseeseen  ja sotimaan. Meille on ainakin ollut mahdollista olla paikalla, kun lapsemme ovat etsineet kättä, mihin tarttua.

Kirjattu pikakirje taivaaseen

Potkulautamies on saanut potkulautailla Arabian kauppakeskukseen, Viikkiin, Hakaniemen torille ja hakea kalaa, lihaa, vihanneksia ja juhannukseksi uusia kotimaisia perunoita, siiklejä. Varmistin, että juhannuksena meiltä ei ainakaan kesän herkku, uudet perunat lopu kesken. Eivät loppuneet, sillä niitä syötiin vielä viikko juhannuksen jälkeenkin - eivät ne enää kyllä kovin uusia olleet.

Semmosta tämä on, asioilla on tapana kasaantua. Joillekin kasaantuu tekemättömiä töitä, joillekin rahaa, joillekin valtaa, Eurooppaan pakolaisia, meille uusia perunoita ja Rouvalle sairauksia. Uutisiin on kasaantunut itsemurhaiskuja. Mitenkä on, riittääkö kaikille marttyyreille taivaassa neitsyitä?

Saksan Hampuriin kasaantui valtaa, G20-kokoukseen valtioiden päämiehiä ja EU:n edustajia - maailmalle jaetussa perhepotretissa on 31 miestä ja 4 naista. Suurin osa perhepotretin ihmisistä näyttää iloista ilmettä, muutama yrittää näyttää valtionpäämieheltä (ainakin Trump, Putin ja Erdogan).

Minusta tuntuu, että jumalat taivaassa ovat jotenkin tipahtaneet kärryiltä. Meillä täällä maan päällä järjestetään G20-kokouksia ja internet on parantanut (luulisin) tietotulvallaan ymmärtämisen edellytyksiä (ei ole). En tiedä montako jumalaa teitä siellä on, mutta suosittelen, että kutsuisitte koolle jumalien G20-kokouksen ja sopisitte porukalla, että taistelu sieluista lopuu tähän. Teillä on valta ja kaikkivoipa kyky, antakaa meille rauha.

Taivaalliseen kokoukseen osallistuisivat kahden superuskonnon jumalat: kristinuskon (2,1 miljardia kannattajaa) ja islamin ( 1,5 miljardia). Pienempien taivaallisten valtakuntien jumalista kokoukseen osallistuisivat lisäksi ainakin hindulaisuuden, shenismin, buddhalaisuuden, luonnonuskontojen (liittotaivas), Afrikan perinteisten uskontojen, sikhiläisyyden, spiritismin, juutalaisuuden, bahain, janalaisuuden ja shintolaisuuden jumalat.

Niin, ja jos teillä jumalilla siellä taivaassa on vaikea kommunikoida keskenänne, niin perustakaa suljettu facebook-ryhmä.

Ja taivaalta satoi herneenpalkoja

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea marketista grillatun broilerin - tehdään siitä kanasalaatti. Potkulautalin Arabian kauppakeskukseen. Jätin potkulaudan liukuportaiden viereiseen syvennykseen ja siirryin liukuportaille. Portaiden yläpäässä päähäni tipahti tyhjäksi syöty herneenpalko!

Syykin selvisi. Penkillä, selkä rullaportaisiin päin istui ikääntynyt mies roskakorin vieressä ja nakkeli herneet syötyään palkoja olkansa yli, taakseen katsomatta. Huomautin ukolle, että vieressä on roskakori. Voi että se suuttui.

Jos hernepalkojen olan yli heittelystä jukisilla paikoilla tulee kansanliike, ennen pitkää asiantuntijat selittävät miksi ja samalla tekevät siitä merkittävän ilmiön. Minun analyysini: ihan höhelö ukko.

Sotilasilma-alusten lentotoiminta Itämerellä on vilkastunut. Venäjän ilmavoimat pelaa Itämerellä kovilla panoksilla. Asiantuntijoiden mukaan syy kiristyneeseen tilanteeseen on siinä, että "Itämeren geostrateginen merkitys on kasvanut". Minä sanon syyksi: ihan höhelö ukko.

Hesarin palstalla Lasten tiedekysymykset Havu (6 v) kysyy: - "Miksi telkkarissa saa ampua pyssyllä, vaikka siellä ei saa kiroilla?" Erityisasiantuntija selvitti, että "pyssyllä saa ampua vain isompien lasten ja aikuisten elokuvissa". Minä sanon: ihan höhelö vastaus.

Pääsiäissaari oli kivikaudella paratiisi. Luonto oli vehreää. Saaren heimopäälliköiden ja papiston kunnia ja asema vaativat, että saaren palmut kaadetttiin rulliksi suurten kivipatsaiden alle. Kivipatsaat kiskottiin köysillä saaren rannalle, missä ne pystytettiin. Pääsiäissaari nyt: karu ja tuulen pieksämä.

Mikä oikeasti on syy, että saari on karu? Minä sanon: ihan höhelö ukko.

Kyllä on halpaa!

Yleinen käsitys, että suomalaiset on hiljainen ja vähäpuheinen kansa, ei pidä paikkaansa. Eikä pidä paikkaansa sekään, että emme helposti ala jutella tuntemattomien kanssa. Totta ei ole sekään väite, että olisimme niin varautuneita, että emme edes hississä tervehtisi toisiamme.

Vierailin juhannusta edeltävällä viikolla päivittäin Meilahdessa tornisairaalan 12. kerroksessa tapaamassa Rouvaa. Rouva toipui leikkauksesta. Yhtenä päivänä meitä oli pienessä hississä viisi ihmistä, minä ja 4-henkinen perhe: poika, isä, äiti ja isoäiti:

- Meilän autosta meni lengas likki. Hinuli hakee sen. Vaali on sailaalassa.

Pari päivää sitten Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea marketista hedelmiä. K-supermarketin kassalla takanani hihnalle ostoksiaan nostelut nainen totesi, että muutamaa päivää aikaisemmin pieni tyttö, 4-5-vuotias, oli isänsä maksaessa laskua toistellut: - Kyllä on halpaa!

Minäkin muistin tapauksen: - Kyllä on halpaa! Kyllä on halpaa! Tuokin alle euron kappale!

Valkoposkihanhetkin opettavat poikasiaan käyttäytymään. Olin aikaisemmin viikolla hakenut Viikin Yliopistollisesta Apteekista lääkkeitä. Matka sinne kulkee kauniissa maisemassa kevyenliikenteen väylää pitkin. Pysähdyin. Hanhiseurue ylitti polkua, jota potkulautailin. Yksi hanhi hoputti jälkikasvuaan tökkimällä pikkuista nokalla pyrstöön: - Pidä kiirettä, polkupyöräilijät on vaarallisia!

Matkalla K-supermarketista kotiin Muotoilijankadulla vastaani käveli pariskunta ja heidän kanssaan potkulaudalla pieni ihminen. Potkulauta oli muovia, takana kaksi pyörää auttoivat tasapainon pysymisessä ja pikkumiehellä oli kypärä pään suojana.

Minulta pieni potkulautamies kysyi: - Miksi sinulla ei ole kypälää?