Tästä joulusta tulee hyvä juhannus. Lähden rouvan kanssa nyt joulunviettoon kaukomaille - tällä kertaa kesäkuussa ei harjaan enää tartu havunneulasia. Me vietämme joulun yhdessä lastemme ja heidän kumppaneittensa kanssa. Emme ole jouluna yksin - me vietämme joulun perheemme kanssa.
Mutta ennen lähtöä puran tässä vähän kiukkuani, jotta ei sitten jouluna tartte kiukutella. Vedän ilmaa hitaasti keuhkot täyteen ja kirjoitan vain sen hetken, jonka pystyn pitämään ilman keuhkoissani. Kas näin:
- Lehdissä ihmisille kerrotaan milloin minkäkin ravinnon tai nautintoaineen olevan terveydelle vaaraksi ja taas kohta, että se onkin terveellistä. Koskahan julkaistaan tutkimustulos, jonka mukaan lehtien lukeminen on vaaraksi terveydelle.
Nyt minä hengitin ulos. Hengitin, vaikka jokin aikaa sitten lehdessä julkaistun tutkimukseen perustuvan tiedon mukaan suurin kuolinsyy on ilma, jota hengität. Ei tiennyt lemmenkipeä lauluntekijä vuosia sitten mistä oikein kirjoitti, kun riimitteli: Olet ilma, jota hengitän....
Vuonna 1973 olin Länsi-Afrikassa. Sahelissa oli kuivuus ja nälkä. Raportoin silloin, oikein tai väärin, että Saharan eteläpuolisten alueiden hätään ei ole syynä kuivuus vaan köyhyys. Aikaa on kulunut 40 vuotta ja Sahelissa ihmiset ovat edelleenkin köyhiä ja kuivuudet toistuvat, 2005, 2008, 2010, 2012 - mikään ei ole muuttunut. Kävin matkallani myös Malissa, Bamakossa.
Lähes kaksi vuotta sitten keväällä olin rouvan kanssa Pariisissa. Vietimme sielläkin muutaman päivän yhdessä lastemme kanssa. Meillä oli tapana istua aperitiiveillä ja myös illallisen jälkeen katukahvilassa Avenue des Gobelinsin ja Boulevard Saint-Marcellin kulmassa. Meillä oli kivaa yhdessä.
Päivittäin meille tarjoili Daouda, keski-ikäinen afrikkalainen mies. Daouda oli kotoisin Malista, Bamakosta. Daodan isä kuoli, kun poika oli 14-vuotias ja Daodasta tuli perheensä elättäjä. Hän matkusti töiden perässä Pariisiin ja on vuosia lähettänyt suuren osan palkastaan sukulaisilleen Maliin. "Jos olisin pitänyt itse kaikki rahat, olisin varakas mies."
Yhtenä päivänä Daouda katsoi meidän perhettämme, oli ilmeisen iloinen puolestamme, mutta totesi haikeana: "Ei jumalalta voisi enempää pyytää kuin että saisi iloita yhdessä perheensä kanssa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti