sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Pieni välipala, joka ei lihota

Olipa mielenkiintoinen kauppareissu. Rouva oli komentanut hakemaan lehtipersiljaa, mutta ei sitä meinannut muiden vihreiden seasta löytää. Ympäri kauppaa, hyllyltä toiselle, kiiruhti toinenkin ihminen, ihan tyylikäs nainen, joka puhui kännykkäänsä sen verran kovalla äänellä, että en voinut olla kuulematta:

- Kuule, siinä on 300 kaloria ja sinun päivittäinen kaloritarpeesi on vain...Minä jäin miettimään ja sain ajatuksenkin:

Tapana on kun vieraita kutsutaan kylään, että heiltä tiedustellaan elintarvikkeet, joille kutsuttu saattaa olla allerginen. Lisäksi kysytään onko kutsuttu esim. kasvissyöjä. Tässä on kehityksen paikka. Tietokoneella voi pitää päivittäistä tilastoa syömisestään, paljonko kaloreita on kertynyt: aamupala, välipala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala.

Nyt vaan väsäämään uudenlaisia kutsukortteja illallisille. Kaiken edelläkerrotun tiedon lisäksi voisi kysyä: Montako kaloria sinuun tänään vielä mahtuu tai tarvitset? Olisi helppo räätälöidä syöjäkeskeisiä illallisia.

Tämä syöjäkeskeisyys tuli tähän siitä, että yritykseni myi asiakaskeskeistä talousinformaatiota. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että tiedon saaja itse määrittelee millaiset muutokset toimintaympäristössä ovat uutisia, tietämisen arvoisia. Uutiskynnyksen asettaa tiedon saaja, ei tiedontuottaja.

Esimerkkinä pieleen menneestä uutisoinnista kerron tähän skotlantilaisesta ystävästäni. Hänen poikansa on geologi ja teki tutkimuksia Afrikassa. Euroopasa oli talvi. Ystäväni sai lämpimään Afrikkaan, keskelle pusikkoa, uutisen naapuriltaan: - Sinun talosi vesijohdot on jäässä.

Vaikeahan niitä putkia oli Afrikasta auki kuumapuhaltaa. Meni kuitenkin loma pilalle jäätyneitä putkia murehtiessa.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti